Työviikon päätteeksi sydän on taas täynnä kiitollisuutta kaikista niistä ihanista tyypeistä, joita viikon aikana kohtaan. Tässä siis kaikille rakkaille oppilailleni omistettu postaus. Siis kiitos:
...kaikille niille, jotka tulevat ensimmäiselle laulutunnille jännityksestä täristen. Usein tähän liittyy jännityksen anteeksipyytely, vaikka tietenkään se ei haittaa minua yhtään. (Ihaninta on, kun joku osaa kertoa jännityksestään ääneen - silloin tilanteessa on kaikkein helpointa tukea toista.)
...kaikille niille fiksuille ja analyyttisille tyypeille, jotka kertovat oivalluksensa ääneen ja kysyvät kysymyksiä, joita jään pohtimaan ja selvittelemään vielä pitkään tuntien jälkeen. (ja joista usein syntyy myös uusia blogipostauksia!)
...kaikille niille, jotka tuovat laulutunneille mukanaan huumoria, itseironiaa ja naurua. Olen monta kertaa nauranut tunneilla oppilaiden kanssa vedet silmissä. Usein tilanteet liittyvät äänellä leikkimiseen tai häpeäkynnyksen ylittämiseen.
...kaikille niille aloitteleville laulajille, joiden kehityksessä pääsen olemaan mukana alusta lähtien ja juhlimaan onnistumisia siitä lähtien, kun ensimmäistä kertaa suusta tulee se nuotti, johon tähdättiin.
...kaikille niille, jotka voittavat itsensä yhä uudelleen; tulemalla tunneille, oppimalla uutta, kohtaamalla henkisiä blokkejaan ja avaamaan sydäntään musiikin kautta.
...kaikille niille upeille laulajille, joiden tulkinnat kappaleista nostavat kylmiä väreitä iholle, hymyn huulille tai tipan silmäkulmaan.
... kaikille niille, jotka tulevat tunneille avoimin sydämin ja uskaltavat näyttää tunteensa osana musiikillista ilmaisua ja oppimisen prosesseja, tai ihan vain elämää. ;)
...kaikille niille, jotka olen oppinut tuntemaan jo niin hyvin, että oppilaan tullessa tunnille tuntuu kuin vanha ystävä tulisi kylään.
...ja kaikille niille uusille tuttavuuksille, jotka saan tavata ja opin tuntemaan tästäkin eteenpäin.
Oi rakkaat oppilaani: KIITOS! Olette aivan valtavan ihania kaikki!
...kaikille niille, jotka tulevat ensimmäiselle laulutunnille jännityksestä täristen. Usein tähän liittyy jännityksen anteeksipyytely, vaikka tietenkään se ei haittaa minua yhtään. (Ihaninta on, kun joku osaa kertoa jännityksestään ääneen - silloin tilanteessa on kaikkein helpointa tukea toista.)
...kaikille niille fiksuille ja analyyttisille tyypeille, jotka kertovat oivalluksensa ääneen ja kysyvät kysymyksiä, joita jään pohtimaan ja selvittelemään vielä pitkään tuntien jälkeen. (ja joista usein syntyy myös uusia blogipostauksia!)
...kaikille niille, jotka tuovat laulutunneille mukanaan huumoria, itseironiaa ja naurua. Olen monta kertaa nauranut tunneilla oppilaiden kanssa vedet silmissä. Usein tilanteet liittyvät äänellä leikkimiseen tai häpeäkynnyksen ylittämiseen.
...kaikille niille aloitteleville laulajille, joiden kehityksessä pääsen olemaan mukana alusta lähtien ja juhlimaan onnistumisia siitä lähtien, kun ensimmäistä kertaa suusta tulee se nuotti, johon tähdättiin.
...kaikille niille, jotka voittavat itsensä yhä uudelleen; tulemalla tunneille, oppimalla uutta, kohtaamalla henkisiä blokkejaan ja avaamaan sydäntään musiikin kautta.
...kaikille niille upeille laulajille, joiden tulkinnat kappaleista nostavat kylmiä väreitä iholle, hymyn huulille tai tipan silmäkulmaan.
... kaikille niille, jotka tulevat tunneille avoimin sydämin ja uskaltavat näyttää tunteensa osana musiikillista ilmaisua ja oppimisen prosesseja, tai ihan vain elämää. ;)
...kaikille niille, jotka olen oppinut tuntemaan jo niin hyvin, että oppilaan tullessa tunnille tuntuu kuin vanha ystävä tulisi kylään.
...ja kaikille niille uusille tuttavuuksille, jotka saan tavata ja opin tuntemaan tästäkin eteenpäin.
Oi rakkaat oppilaani: KIITOS! Olette aivan valtavan ihania kaikki!
Kommentit
Lähetä kommentti