Laulamisen opettelussa noin 50% on tekniikan ja tulkinnan kehittämistä - toiset 50% on omien henkisten blokkien ylittämistä.
Hoen tuota yllä olevaa lausetta aika usein opettaessani. Laulutunneilla tulee päivittäin vastaan tilanteita, joissa epävarmuus ja liika suorittaminen osuu tekniikan tielle; ääni kiristyy, eivätkä ylä-äänet syty, kun mieli haraa vastaan. Jopa teknisesti todella taitavilla laulajilla mielen rauhoittaminen on usein se viimeinen palikka, joka saa äänen soimaan vapaammin.
Eveliina Nieminen kertoo torstain hesarissa heränneensä omaan ylisuorittamiseensa, kun ei pystynyt enää laulamaan kuten ennen. "Eikä laulua voi pakottaa, sillä se lähtee suoraan sielusta. Jos puskee, ääni ei virtaa vaan on pingottunut." Eveliinan kokemus kuvaa juuri sitä, miksi laulaminen on niin upea tapa ymmärtää itseä paremmin.
Koen, että aika usein liike on kaksisuuntainen. Siinä missä mielen ja kehon solmut vaikuttavat ääneen kiristävästi, myös tekniikan rentouttaminen ja äänen vapauttaminen harjoittelemalla vapauttaa myös niitä henkisiä ja fyysisiä lukkoja.
Olen itse kokenut kasvaneeni valtavasti henkisesti juuri laulamista harjoittelemalla - niin triviaalilta kuin se kuulostaakin. Voimakkaan ja vapaan äänen tuottaminen on niin voimauttava kokemus, että se luo rohkeutta muillekin elämän alueille. Pehmeämpi äänenkäyttö puolestaan luo yhteyttä siihen herkempään ja hellempään puoleen itsestä. Puhumattakaan niistä lukemattomista kerroista, kun kappaleen tekstiä tulkitessa kyynelkanavat ovat avautuneet ja on tullut käsiteltyä oman mielen kipukohtia musiikin kautta.
Laulutekniikkaa on siis aina yhteydessä mielentiloihin - siksi näitä kahta ei voi koskaan täysin erottaa toisistaan. Siitä juuri kumpuaa laulamisen hienous; työstäessämme pieniä teknisiä yksityiskohtia, avaamme aina myös uusia polkuja omassa mielessämme ja ymmärrämme itseämme vähän paremmin.
Kuvat: pixabay
Hoen tuota yllä olevaa lausetta aika usein opettaessani. Laulutunneilla tulee päivittäin vastaan tilanteita, joissa epävarmuus ja liika suorittaminen osuu tekniikan tielle; ääni kiristyy, eivätkä ylä-äänet syty, kun mieli haraa vastaan. Jopa teknisesti todella taitavilla laulajilla mielen rauhoittaminen on usein se viimeinen palikka, joka saa äänen soimaan vapaammin.
Eveliina Nieminen kertoo torstain hesarissa heränneensä omaan ylisuorittamiseensa, kun ei pystynyt enää laulamaan kuten ennen. "Eikä laulua voi pakottaa, sillä se lähtee suoraan sielusta. Jos puskee, ääni ei virtaa vaan on pingottunut." Eveliinan kokemus kuvaa juuri sitä, miksi laulaminen on niin upea tapa ymmärtää itseä paremmin.
Koen, että aika usein liike on kaksisuuntainen. Siinä missä mielen ja kehon solmut vaikuttavat ääneen kiristävästi, myös tekniikan rentouttaminen ja äänen vapauttaminen harjoittelemalla vapauttaa myös niitä henkisiä ja fyysisiä lukkoja.
Olen itse kokenut kasvaneeni valtavasti henkisesti juuri laulamista harjoittelemalla - niin triviaalilta kuin se kuulostaakin. Voimakkaan ja vapaan äänen tuottaminen on niin voimauttava kokemus, että se luo rohkeutta muillekin elämän alueille. Pehmeämpi äänenkäyttö puolestaan luo yhteyttä siihen herkempään ja hellempään puoleen itsestä. Puhumattakaan niistä lukemattomista kerroista, kun kappaleen tekstiä tulkitessa kyynelkanavat ovat avautuneet ja on tullut käsiteltyä oman mielen kipukohtia musiikin kautta.
Laulutekniikkaa on siis aina yhteydessä mielentiloihin - siksi näitä kahta ei voi koskaan täysin erottaa toisistaan. Siitä juuri kumpuaa laulamisen hienous; työstäessämme pieniä teknisiä yksityiskohtia, avaamme aina myös uusia polkuja omassa mielessämme ja ymmärrämme itseämme vähän paremmin.
Kuvat: pixabay
Kommentit
Lähetä kommentti