Minulla on ollut tapana olla aika ankara itselleni. Ankaruus on valinnut itselleen ovelasti erilaisia kohteita; mm. keho, ääni ja mieli ovat saaneet siitä osansa eri aikoina. Juuri kun olen oppinut eroon ankaruudesta yhdellä elämän alueella, se on nostanut päätään jossain muualla. Laulamisen kautta olen päässyt aivan uudella tavalla kiinni siihen, mitä on olla itselleen armollinen ja miten omaan keskeneräisyyteen voi suhtautua lempeästi. Itsekriittisyys on nimittäin usein edistymisin pahin vihollinen; jos virheitä ja epätäydellisyyttä pelätessään sulkeutuu ja jännittyy, mikään ei yllättäen suju. Ollessa auki omille tunteille ja vapautuessa oman mielen asettamista rajoituksista laulaminen taas sujuu helpommin ja koskettaa kuulijaansakin enemmän. Opinnoissani Köpiksen Complete Vocal Institutessa on ollut jatkuvasti mielettömän hieno ilmapiiri. Laulutunnit pidetään mestarikurssityyppisesti ryhmän edessä, jolloin kaikilla on mahdollisuus oppia toisiltaan ja olla mukana kannustamassa