Ja sun äänes on sun oma

Olen jäämässä ensi vuodeksi virkavapaalle yläkoulun opettajan työstäni. Tunnelmat ovat samaan aikaan onnelliset, haikeat, surulliset, kiitolliset, innostuneet, odottavaiset ja jännittyneet. Ennen kaikkea ajattelen oppilaitani jatkuvasti. Käyn läpi hyviä muistoja ja sätin itseäni aamuöisin niistä hetkistä, kun en ole osannut huomioida kaikkia tarpeeksi. Koen oloni riittämättömäksi, koska en ole ehtinyt sanoa kaikille taakse jääville oppilaille kunnollisia hyvästejä. En tiedä, miten saisin kaikille vanhoille oppilailleni kerrottua, miten paljon heistä pidän ja välitän ja miten upeita tyyppejä he ovat. Tässä siis julkinen viesti, jonka tahtoisin välittää tiedoksi kaikille Suomen teineille: Olet ihana. Ihan sama, miten hukassa olet itsesi kanssa / millaisia tunnekuohuja koet / miltä näytät tai missä asioissa olet hyvä tai huono. Olet ihana, koska me kaikki ihmiset olemme pohjimmiltamme ihania. Uskalla olla auki. Teini-ikä on kaikissa tunnekuohuissaan ja kasvukivuissaan vaikea ikä

Teen päivittäin töitä virheiden pelon kanssa. Usein pelkään niitä itse, ja vielä useammin näen, miten uskomattoman taitavat ja ihanat oppilaani rajoittavat itseään virheitä pelätessään. Pelkäämme virheitä kuollaksemme, mutta unohdamme samalla, että musiikki ei tunne virheitä. Musiikki on kommunikointia ja itseilmaisua - tunteiden ilmaisemista ja niiden jakamista. Yhdessä luotua harmoniaa, synkronoitua liikettä ja rytmiä. Se on jotain hyvin perimmäistä meissä kaikissa - jotain, mitä me kaikki todellisuudessa osaamme jo valmiiksi. Olen hulluna äänenkäytön tekniikoihin; rakastan hioa soundeja, rytmejä, dynamiikkaa ja fraaseerausta - ja oppia aina vain uutta ihmisäänestä. Samalla kuitenkin muistutan itseäni siitä, miten tekniikka, nuotit, trendit, kulttuuriset normit, taitavuus, lahjakkuus, vireessä pysyminen ja kaikki musiikillinen sanavarasto ovat vain välineitä siihen, että saamme viestimme perille - ja miten onttoja kaikki nämä asiat ovat, jos viesti ja tunne puuttuvat. Ollaa

Teini-ikäiset oppilaani ovat muutaman kerran kysyneet minulta, että miksi oikein tahdoin opettajaksi? Rakastan vastata tähän kysymykseen, koska pääsen puhumaan siitä, mikä minulle on elämässä tärkeää ja mitä rakastan tehdä työkseni. (Toisin sanoen vastaukset ovat sen verran pitkiä, etteivät uskalla kysellä mitään vähään aikaan.) Eli täältä pesee tärkeimmät syyt, miksi minä opetan: 1. Opettaessa tapaa hirveästi aivan mahtavia tyyppejä. Opetan tällä hetkellä yläkoulussa ja voin kertoa, että   teinit ovat ihania. Se tunteen palo, energia, vauhdilla etenevä muutos ja kehitys, aitous, haavoittuvuus, luovuus, kekseliäisyys, huumori, rehellisyys... Rakastan. Ja kaikki lauluoppilaat, joilla kaikilla on oma ääni ja ilmaisutapa ja kyky tuoda musiikin kautta esiin jotain ainutlaatuista itsestään. <3 2. Opettaessa pääsee tukemaan, kannustamaan, rohkaisemaan - ja juhlimaan onnistumisia oppilaiden kanssa yhdessä. Opettajana pääsen sivustaseuraajaksi ja kanssakulkijaksi aivan valtavan hienoih