Ja sun äänes on sun oma

Mitä on oikeaoppinen laulaminen? Onko se tyylipuhtautta, teknistä taituruutta, virheettömyyttä, heleää äänenväriä, puhtautta, notkeutta tai vaivattomuutta? Rouheutta, vahvuutta, voimakkuutta? Tummia vai vaaleita äänenvärejä? Vibratoa, säröä, koristelua, kikkailua? Hiljaista vai voimakasta? Rumaa vai kaunista? Näkökenttäni värjäytyy aina hieman punaisella, kun joku puhuu tai kirjoittaa kaikkitietävästi oikeaoppisesta laulamisesta. Laulamisesta on olemassa lukematon määrä erilaisia myyttejä. On tarkkoja ohjeita siitä, millaisella saundilla kaikkien laulajien tulisi laulaa, miten "rekisterirajojen" erot pitäisi häivyttää kuulumattomiin, mitä teknisiä asoita jokaisen laulajan pitäisi hallita ja millä tavalla jokaisen laulajan pitäisi itseään ilmaista. En henkilökohtaisesti pysty sulattamaan kaikkia näitä ohjeita. Minulle laulamisessa on kyse  itseilmaisusta  - miksi siis jokaisen laulajan pitäisi ilmaista itseään samalla tavalla? Eikö se ole aivan valtavan tylsää? Eikö olisi

Olen aina rakastanut laulamista, mutta koin vielä muutama vuosi sitten, ettei minusta olisi ”oikeaksi” laulajaksi. Pidin ääntäni rajallisena ja hiljaisena, enkä koskaan löytänyt tekniikkaa, johon olisin ollut tyytyväinen. Pelkäsin kuollakseni virheitä tai sitä, että laulaisin epäpuhtaasti tai rumasti. Viimeisen vuoden aikana nämä käsitykset ovat saaneet lentää roskakoriin. Olen oppinut arvostamaan sitä, että minulla on oma, rakas ja ainutlaatuinen ääneni, jonka kautta saan ilmaista itseäni juuri niinkuin itse tahdon - ja saanut työkaluja, joiden avulla uskomus oman ääneni rajallisuudesta on saanut unohtua. Complete Vocal Techniquessa minua kiehtoo eniten sen filosofia ja pedagoginen lähestymistapa, jossa kaikki ilmaisutavat ovat sallittuja. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää, kaunista tai rumaa tai asioita, jotka jokaisen laulajan  pitäisi hallita.  Ei tutkintovaatimuksia, ei paineita tyylinmukaisuudesta - ei rajoituksia suuntaan tai toiseen. On vain lukematon määrä työkaluja, joilla

On vaikea selittää lyhyesti, mikä laulamisessa kiehtoo. Laulaminen on minulle kanava tunteisiin ja johonkin hyvin primitiiviseen tarpeeseen ilmaista itseäni ja omia tunteitani. Se on kanava luoda yhteyttä muihin ihmisiin sellaisella tasolla, jota emme tavoita pelkillä sanoilla. Minulle laulamisessa ei koskaan ole ollut kyse sirkustempuista, näyttämisen halusta tai siitä, että tahtoisin elää huomion keskipisteenä. Laulaminen ei ole minulle yksilösuoritus tai urheilulaji, eikä kyse ole koskaan ollut vain huikean tekniikan saavuttamisesta, vaan siitä, että saan kontaktin omiin tunteisiini ja muihin ihmisiin, ja opin samalla aina jotain uutta itsestäni ja muista. Laulamisessa on jotain uskomattoman voimauttavaa ja parantavaa. Suurin osa opinnoistani keskittyy äänenkäytön tekniikan opetteluun. Complete vocal techniquen perusajatus on, että kaikki äänenkäytön tavat ovat kaikkien ihmisten saavutettavissa ja jokainen voi oppia laulamaan haluamallaan tavalla; oli se sitten hiljaa / voimakkaas

Istun parhaillaan kotona läppäri sylissä ja tunnen kuinka jokainen raajani kylpee kiitollisuuden tunteessa. Minulla on takana uskomattoman hieno vuosi Complete Vocal Techniquen parissa. Avoimia, rohkeita ja suurisydämisiä ihmisiä, tunteiden jakamista, loputtomasti laulamista, mukavuusrajojen ylittämistä, pitkiä keskusteluja, oivalluksia ja valtava määrä uutta tietoa ja oppimista. Olen opiskellut nyt vuoden Kööpenhaminan Complete Vocal Institutessa laulun ja äänenkäytön opettajaksi. Kuusi seminaaria Kööpenhaminassa ja kesäleiri Helsingissä ovat vieneet minut matkalle, joka on ylittänyt kaikki odotukset. Tämä blogi tulee todennäköisesti sisältämään paljon ylisanoja, jotka eivät kuitenkaan koskaan riitä kattamaan niitä tunteita ja oivalluksia, joita kolmen vuoden mittaiset opinnot nostavat pintaan. Tämä blogi on oma oppimispäiväkirjani ja purkautumiskanavani. Blogin kautta tahdon levittää laulamisen ilosanomaa ja jakaa ajatuksiani laulamisesta, musiikin tekemisestä, luovuudesta, tunt