Siirry pääsisältöön

"Ja sun äänes on sun oma, ei kenenkään muun"

Istun parhaillaan kotona läppäri sylissä ja tunnen kuinka jokainen raajani kylpee kiitollisuuden tunteessa. Minulla on takana uskomattoman hieno vuosi Complete Vocal Techniquen parissa. Avoimia, rohkeita ja suurisydämisiä ihmisiä, tunteiden jakamista, loputtomasti laulamista, mukavuusrajojen ylittämistä, pitkiä keskusteluja, oivalluksia ja valtava määrä uutta tietoa ja oppimista.

img-20160713-wa0002.jpg
Olen opiskellut nyt vuoden Kööpenhaminan Complete Vocal Institutessa laulun ja äänenkäytön opettajaksi. Kuusi seminaaria Kööpenhaminassa ja kesäleiri Helsingissä ovat vieneet minut matkalle, joka on ylittänyt kaikki odotukset. Tämä blogi tulee todennäköisesti sisältämään paljon ylisanoja, jotka eivät kuitenkaan koskaan riitä kattamaan niitä tunteita ja oivalluksia, joita kolmen vuoden mittaiset opinnot nostavat pintaan.

Tämä blogi on oma oppimispäiväkirjani ja purkautumiskanavani. Blogin kautta tahdon levittää laulamisen ilosanomaa ja jakaa ajatuksiani laulamisesta, musiikin tekemisestä, luovuudesta, tunteiden ilmaisusta, rohkeudesta - ja elämästä. Laulaminen on minulle paljon muutakin kuin musiikin tekemistä. Se liittyy oleellisesti kaikkeen omassa elämässäni, joten blogi tulee sisältämään varmasti paljon ajatuksia myös laulamisen ulkopuolelta. Tervetuloa siis seuraamaan matkaani kaikki laulamisesta ja elämästä innostuvat kanssaeläjät!

(Blogin nimestä kiitos kuuluu Lindholmin Davelle ja yhdelle maailman hienoimmista biiseistä: "Ja sun äänes on sun oma / ei kenenkään muun / ja sun äänes /riisuu synkkyyteni / kuin vaatteen pois.)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko laulutaidottomilla toivoa?

Laulutaidoton. Toivoton tapaus. Sävelkorvaton. Kauhean kuuloinen. Lahjaton. Varis. Tällaisin termein monet oppilaani ovat kuvailleet itseään ennen osallistumistaan ensimmäiselle laulutunnille tai -kurssille. (Pisteet rohkeudesta jokaiselle, joka on ylittänyt tuon kynnyksen ja tullut kumoamaan omia käsityksiään kanssani!) Myytti laulutaidosta synnynnäisenä lahjana elää kulttuurissamme sitkeästi, vaikka minä ja moni muu musiikkipedagogi yritämme innokkaasti kitkeä tätä käsitystä pois. Myytillä on pitkät juuret ja se ulottuu aikaan, jolloin laulupedagogiikka oli hyvin heikkoa ja tietoa ihmisäänen mekanismeista ei juuri ollut saatavilla. Aikaan, jolloin lapset työnnettiin laulamaan yksin luokan edessä, juuri siinä herkimmässä ikävaiheessa, jossa ääni kävi läpi suuria muutoksia. Mitään kunnollista opetusta laulamiseen ei tietysti tarjottu, mutta eteen lätkäistiin tuomio: sinun laulutaitosi on viisi, kaverin yhdeksän.  Moni laulukokeen lapsena läpikäynyt uskoo vielä vanhoillakin päi...

Mitä tahtoisin jokaisen teinin tietävän

Olen jäämässä ensi vuodeksi virkavapaalle yläkoulun opettajan työstäni. Tunnelmat ovat samaan aikaan onnelliset, haikeat, surulliset, kiitolliset, innostuneet, odottavaiset ja jännittyneet. Ennen kaikkea ajattelen oppilaitani jatkuvasti. Käyn läpi hyviä muistoja ja sätin itseäni aamuöisin niistä hetkistä, kun en ole osannut huomioida kaikkia tarpeeksi. Koen oloni riittämättömäksi, koska en ole ehtinyt sanoa kaikille taakse jääville oppilaille kunnollisia hyvästejä. En tiedä, miten saisin kaikille vanhoille oppilailleni kerrottua, miten paljon heistä pidän ja välitän ja miten upeita tyyppejä he ovat. Tässä siis julkinen viesti, jonka tahtoisin välittää tiedoksi kaikille Suomen teineille: Olet ihana. Ihan sama, miten hukassa olet itsesi kanssa / millaisia tunnekuohuja koet / miltä näytät tai missä asioissa olet hyvä tai huono. Olet ihana, koska me kaikki ihmiset olemme pohjimmiltamme ihania. Uskalla olla auki. Teini-ikä on kaikissa tunnekuohuissaan ja kasvukivuissaan vaikea ikä...

Heihei vanha työ, tervetuloa vapaus!

Hei tyypit! Blogissani on ollut viime aikoina aika hiljaista, mutta pääni sisällä on ollut sellaista aaltoilua, että on ollut vaikea pukea tapahtumia sanoiksi ja tiivistää omia ajatuksia. Tiedättekö sen tunteen, kun asiat ovat vähän liian lähellä, että niistä saisi puhuttua kokonaisia lauseita? Joskus pitää antaa tilaa vain olla ja elää - ja sitten tilanteen rauhoittuessa analysoida ja purkaa, että mitäs ihmettä. Kuten otsikostakin käy ilmi, olen hiljattain irtisanoutunut vakityöpaikastani. Irtisanoutumista edelsi virkavapaalle siirtyminen vuodeksi; pieni mietintätauko ja omien siipien kokeilu yrittäjänä osoittautuivat niin hyväksi tieksi, että tässä ollaan: vapaana yrittäjänä ilman tuttua ja turvallista kuukausipalkkaa ja kunnan tarjoamia etuuksia. Ehdin toimia yläkoulun musiikin, ilmaisutaidon ja elämänkatsomustiedon opettajana 5 vuotta aivan ihanassa koulussa. Musiikkiluokat, tosi fiksut ja kivat oppilaat, huikea työyhteisö ja empaattinen esimies tarjosivat työntekoon aivan hu...