Istuskelen sohvalla hymy korvissa ja tuntuu, että tahtoisin jakaa teille jotain siitä fiiliksestä, mitä hyvät keikat jättävät jälkeensä. Olimme eilen poikaystäväni kanssa duokeikalla häissä Sääksmäellä. Tunnelma oli huikea, juhlaväki täytti tanssilattian ja ilmassa oli taas niin paljon rakkautta, että tunne tarttui myös meihin. Keikkailu on parhaimmillaan juuri tätä: Tunteiden jakamista, tunnelman luomista ja yhteyden löytämistä täysin vieraidenkin ihmisten kanssa. Lavalta näkyviä onnellisia katseita, samassa rytmissä keinuvia vartaloita, suudelmia, halauksia ja mukana laulavia suita. Yhteyttä bändin jäsenten (ja meidän tapauksessa oman rakkaan) kanssa, yhdessä luotuja äänimaailmoja, spontaanisti syntyviä dynamiikkoja ja sovituksia. Kaikkea sitä, mitä musiikki parhaimmillaan on: jaettua kokemusta, yhteyden löytämistä sanattomalla tasolla, hauskanpitoa, kyyneliä, vapautumista, rohkeutta, synkronoitua rytmiä ja harmoniaa. Yhdellä sanalla: Rakkautta. Kiitos vielä Sääksmäe