Siirry pääsisältöön

Keikkailun ihanuudesta

Istuskelen sohvalla hymy korvissa ja tuntuu, että tahtoisin jakaa teille jotain siitä fiiliksestä, mitä hyvät keikat jättävät jälkeensä. Olimme eilen poikaystäväni kanssa duokeikalla häissä Sääksmäellä. Tunnelma oli huikea, juhlaväki täytti tanssilattian ja ilmassa oli taas niin paljon rakkautta, että tunne tarttui myös meihin.

img_20170701_233914.jpg
Keikkailu on parhaimmillaan juuri tätä:

Tunteiden jakamista, tunnelman luomista ja yhteyden löytämistä täysin vieraidenkin ihmisten kanssa.

Lavalta näkyviä onnellisia katseita, samassa rytmissä keinuvia vartaloita, suudelmia, halauksia ja mukana laulavia suita.

Yhteyttä bändin jäsenten (ja meidän tapauksessa oman rakkaan) kanssa, yhdessä luotuja äänimaailmoja, spontaanisti syntyviä dynamiikkoja ja sovituksia.

Kaikkea sitä, mitä musiikki parhaimmillaan on: jaettua kokemusta, yhteyden löytämistä sanattomalla tasolla, hauskanpitoa, kyyneliä, vapautumista, rohkeutta, synkronoitua rytmiä ja harmoniaa.

Yhdellä sanalla: Rakkautta.

img_20170701_234012.jpg

Kiitos vielä Sääksmäen hääväelle ihanista bileistä ja meihinkin tarttuneesta rakkaudentäyteisestä tunnelmasta! Ja huikealle ammattimiksaajalle hyvistä soundeista ja mutkattomasta yhteistyöstä! Tästä on SF-duon ihana jatkaa taas seuraaviin kesähääkeikkoihin. <3

Sumuiset fiiliskuvat kotimatkalta Iittalan kesäyöstä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko laulutaidottomilla toivoa?

Laulutaidoton. Toivoton tapaus. Sävelkorvaton. Kauhean kuuloinen. Lahjaton. Varis. Tällaisin termein monet oppilaani ovat kuvailleet itseään ennen osallistumistaan ensimmäiselle laulutunnille tai -kurssille. (Pisteet rohkeudesta jokaiselle, joka on ylittänyt tuon kynnyksen ja tullut kumoamaan omia käsityksiään kanssani!) Myytti laulutaidosta synnynnäisenä lahjana elää kulttuurissamme sitkeästi, vaikka minä ja moni muu musiikkipedagogi yritämme innokkaasti kitkeä tätä käsitystä pois. Myytillä on pitkät juuret ja se ulottuu aikaan, jolloin laulupedagogiikka oli hyvin heikkoa ja tietoa ihmisäänen mekanismeista ei juuri ollut saatavilla. Aikaan, jolloin lapset työnnettiin laulamaan yksin luokan edessä, juuri siinä herkimmässä ikävaiheessa, jossa ääni kävi läpi suuria muutoksia. Mitään kunnollista opetusta laulamiseen ei tietysti tarjottu, mutta eteen lätkäistiin tuomio: sinun laulutaitosi on viisi, kaverin yhdeksän.  Moni laulukokeen lapsena läpikäynyt uskoo vielä vanhoillakin päivillään t

Mitä tehdä, kun laulaminen hävettää?

Seison ammattilaulajista koostuvan 11-henkisen kansainvälisen ryhmän edessä ensimmäistä kertaa. On ensimmäinen laulutuntini Kööpenhaminan Complete Vocal Institutessa. Olen jo etukäteen maalannut mieleeni tilanteen, jossa minut vedetään laulutunnin jälkeen sivummalle ja pehmeällä äänellä kerrotaan, miten opiskelijavalinnassa on tainnut tapahtua väärinymmärrys ja minut lähetetään kotiin heikon laulutaitoni vuoksi. Kaiken lisäksi opettajaksi juuri minun tunnilleni saapuu koko instituutin johtohahmo, Catherine Sadolin. Sadolin on lempeä ja loistava pedagogi, mutta minä kikatan koko tunnin hermostuneena kuin teinityttö, enkä saa ohjeista kiinni, kun päässäni pyörii pelkkiä myrkyttäviä ajatuksia: "Kohta minä varmasti paljastun ja minut lähetetään kotiin täältä."  Kun käyn tuota viiden vuoden takaista kokemusta jälkikäteen läpi, rintakehässä tuntuu edelleen se sama puristava tunne. Hengitys meinaa pysähtyä ja tahdon paeta tai piiloutua. Häpeä kietoo syliinsä niin vahvasti, että tunn

Tiesithän, että olet syntynyt laulajaksi?

Hei sinä siellä! Siis sinä, joka luet tätä ja jolla oletettavasti on oma ääni. Tahdoin vain tulla kysymään, että tiesithän, että sinä olet syntynyt laulajaksi? Olen aivan täydellisen kyllästynyt kulttuurissamme jyllääviin ajatusmalleihin, joiden mukaan laulaminen kuuluu vain harvoille ja valituille. Muiden ihmisten tehtävä on vain kuunnella ja ihailla vierestä, kun ammattilaiset taituroivat omalla äänellään. Omaa ääntä vertaillaan jatkuvasti toisiin ääniin, ja unohdetaan kokonaan, että laulaminen voi olla parhaimmillaan upea tapa tuntea yhteyttä toisiin - kommunikoida ja välittää tunteita, joiden ilmaisuun sanat eivät aina riitä. Oletko huomannut, miten pienille lapsille puhutaan automaattisesti lässyttäen? Puheen intonaatio hyppii eri korkeuksilla kuin automaattisesti, kun suuntaat puheen lapselle - ja lapsi reagoi tällaiseen puheeseen tutkitusti voimakkaammin. Tätä "lässytystä" voidaan perustellusti pitää yhtenä laulamisen muotona; äänihuulet venyvät siinä aivan samaan