Siirry pääsisältöön

Oikeus omaan ääneen

Olen aina rakastanut laulamista, mutta koin vielä muutama vuosi sitten, ettei minusta olisi ”oikeaksi” laulajaksi. Pidin ääntäni rajallisena ja hiljaisena, enkä koskaan löytänyt tekniikkaa, johon olisin ollut tyytyväinen. Pelkäsin kuollakseni virheitä tai sitä, että laulaisin epäpuhtaasti tai rumasti. Viimeisen vuoden aikana nämä käsitykset ovat saaneet lentää roskakoriin. Olen oppinut arvostamaan sitä, että minulla on oma, rakas ja ainutlaatuinen ääneni, jonka kautta saan ilmaista itseäni juuri niinkuin itse tahdon - ja saanut työkaluja, joiden avulla uskomus oman ääneni rajallisuudesta on saanut unohtua.

Complete Vocal Techniquessa minua kiehtoo eniten sen filosofia ja pedagoginen lähestymistapa, jossa kaikki ilmaisutavat ovat sallittuja. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää, kaunista tai rumaa tai asioita, jotka jokaisen laulajan pitäisi hallita. Ei tutkintovaatimuksia, ei paineita tyylinmukaisuudesta - ei rajoituksia suuntaan tai toiseen. On vain lukematon määrä työkaluja, joilla laulaja saatetaan kohti hänen omia toiveitaan ja tavoitteitaan. Nimen ”complete” viittaa siihen, että CVT-pedagogiikka pyrkii tarjoamaan välineet kaikkien mahdollisten äänenkäytön tapojen tuottamiseen terveellä tavalla; oli sitten tavoitteena laulaa oopperaa, heviä, soulia, jazzia, rockia tai punkia - tai löytää itselleen laulusaundi, jonka kanssa tuntee olonsa hyväksi ja kotoisaksi.

singing_lesson_marieke.jpg

Ensimmäisessä CVT-opettajaseminaarissamme meille tehtiin heti selväksi, että "the teacher has no taste". Tällä tarkoitetaan, että opettajan tehtävänä ei ole asettaa oppilasta mihinkään tiettyyn muottiin tai rajoittaa laulajan itseilmaisua kertomalla, mikä omasta mielestä kuulostaisi hyvältä. Päinvastoin pyritään auttamaan laulajaa löytämään se tapa laulaa, joka hänestä itsestään tuntuu parhaalta. Opettajan tehtävä on tarjota vaihtoehtoja ja työkaluja ja antaa oppilaan löytää oma kapasiteettinsa ja potentiaalinsa laulajana. Ja tietysti tukea ja kannustaa sekä pitää huolta siitä, että tekniikka saavutetaan terveesti ja ääntä vahingoittamatta.

Kuluneen vuoden aikana olen toistuvasti muistuttanut itseäni siitä, ettei laulamisessa ole kyse täydellisyyden tavoittelusta, taidokkuudesta tai tyylinmukaisuuden orjallisesta noudattamisesta. Kyse on itseilmaisusta ja kontaktin luomisesta omiin tunteisiin ja toisiin ihmisiin. Kaikki luovaa työtä tekevät tietävät, että liika perfektionismi tai ulkoisiin muotteihin kiinnittyminen ovat luovuuden pahimpia vihollisia. Omien musiikillisten mieltymysten löytäminen ja omien tavoitteiden luominen niiden kautta sen sijaan auttavat löytämään jokaisen laulajan oman tyylin ilmaista itseään ja olemaan yhteydessä omiin tunteisiinsa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko laulutaidottomilla toivoa?

Laulutaidoton. Toivoton tapaus. Sävelkorvaton. Kauhean kuuloinen. Lahjaton. Varis. Tällaisin termein monet oppilaani ovat kuvailleet itseään ennen osallistumistaan ensimmäiselle laulutunnille tai -kurssille. (Pisteet rohkeudesta jokaiselle, joka on ylittänyt tuon kynnyksen ja tullut kumoamaan omia käsityksiään kanssani!) Myytti laulutaidosta synnynnäisenä lahjana elää kulttuurissamme sitkeästi, vaikka minä ja moni muu musiikkipedagogi yritämme innokkaasti kitkeä tätä käsitystä pois. Myytillä on pitkät juuret ja se ulottuu aikaan, jolloin laulupedagogiikka oli hyvin heikkoa ja tietoa ihmisäänen mekanismeista ei juuri ollut saatavilla. Aikaan, jolloin lapset työnnettiin laulamaan yksin luokan edessä, juuri siinä herkimmässä ikävaiheessa, jossa ääni kävi läpi suuria muutoksia. Mitään kunnollista opetusta laulamiseen ei tietysti tarjottu, mutta eteen lätkäistiin tuomio: sinun laulutaitosi on viisi, kaverin yhdeksän.  Moni laulukokeen lapsena läpikäynyt uskoo vielä vanhoillakin päi...

Mitä tahtoisin jokaisen teinin tietävän

Olen jäämässä ensi vuodeksi virkavapaalle yläkoulun opettajan työstäni. Tunnelmat ovat samaan aikaan onnelliset, haikeat, surulliset, kiitolliset, innostuneet, odottavaiset ja jännittyneet. Ennen kaikkea ajattelen oppilaitani jatkuvasti. Käyn läpi hyviä muistoja ja sätin itseäni aamuöisin niistä hetkistä, kun en ole osannut huomioida kaikkia tarpeeksi. Koen oloni riittämättömäksi, koska en ole ehtinyt sanoa kaikille taakse jääville oppilaille kunnollisia hyvästejä. En tiedä, miten saisin kaikille vanhoille oppilailleni kerrottua, miten paljon heistä pidän ja välitän ja miten upeita tyyppejä he ovat. Tässä siis julkinen viesti, jonka tahtoisin välittää tiedoksi kaikille Suomen teineille: Olet ihana. Ihan sama, miten hukassa olet itsesi kanssa / millaisia tunnekuohuja koet / miltä näytät tai missä asioissa olet hyvä tai huono. Olet ihana, koska me kaikki ihmiset olemme pohjimmiltamme ihania. Uskalla olla auki. Teini-ikä on kaikissa tunnekuohuissaan ja kasvukivuissaan vaikea ikä...

Heihei vanha työ, tervetuloa vapaus!

Hei tyypit! Blogissani on ollut viime aikoina aika hiljaista, mutta pääni sisällä on ollut sellaista aaltoilua, että on ollut vaikea pukea tapahtumia sanoiksi ja tiivistää omia ajatuksia. Tiedättekö sen tunteen, kun asiat ovat vähän liian lähellä, että niistä saisi puhuttua kokonaisia lauseita? Joskus pitää antaa tilaa vain olla ja elää - ja sitten tilanteen rauhoittuessa analysoida ja purkaa, että mitäs ihmettä. Kuten otsikostakin käy ilmi, olen hiljattain irtisanoutunut vakityöpaikastani. Irtisanoutumista edelsi virkavapaalle siirtyminen vuodeksi; pieni mietintätauko ja omien siipien kokeilu yrittäjänä osoittautuivat niin hyväksi tieksi, että tässä ollaan: vapaana yrittäjänä ilman tuttua ja turvallista kuukausipalkkaa ja kunnan tarjoamia etuuksia. Ehdin toimia yläkoulun musiikin, ilmaisutaidon ja elämänkatsomustiedon opettajana 5 vuotta aivan ihanassa koulussa. Musiikkiluokat, tosi fiksut ja kivat oppilaat, huikea työyhteisö ja empaattinen esimies tarjosivat työntekoon aivan hu...