Siirry pääsisältöön

Mitä tahtoisin jokaisen teinin tietävän

Olen jäämässä ensi vuodeksi virkavapaalle yläkoulun opettajan työstäni. Tunnelmat ovat samaan aikaan onnelliset, haikeat, surulliset, kiitolliset, innostuneet, odottavaiset ja jännittyneet. Ennen kaikkea ajattelen oppilaitani jatkuvasti. Käyn läpi hyviä muistoja ja sätin itseäni aamuöisin niistä hetkistä, kun en ole osannut huomioida kaikkia tarpeeksi.

Koen oloni riittämättömäksi, koska en ole ehtinyt sanoa kaikille taakse jääville oppilaille kunnollisia hyvästejä. En tiedä, miten saisin kaikille vanhoille oppilailleni kerrottua, miten paljon heistä pidän ja välitän ja miten upeita tyyppejä he ovat.

Tässä siis julkinen viesti, jonka tahtoisin välittää tiedoksi kaikille Suomen teineille:

Olet ihana. Ihan sama, miten hukassa olet itsesi kanssa / millaisia tunnekuohuja koet / miltä näytät tai missä asioissa olet hyvä tai huono. Olet ihana, koska me kaikki ihmiset olemme pohjimmiltamme ihania.

young-1922401_1920.jpg

Uskalla olla auki. Teini-ikä on kaikissa tunnekuohuissaan ja kasvukivuissaan vaikea ikä. Älä kuitenkaan koveta itseäsi liikaa, vaan ole auki elämälle. Tunteet ovat elämän suola ja kertovat siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Uskalla tehdä virheitä. Kaikki tekevät virheitä - ja ne, jotka uskaltavat kokeilla asioita, joita eivät osaa valmiiksi, pääsevät usein pisimmälle. Lisäksi armollinen suhtautuminen omiin mokiin tekee elämästä paljon kivempaa. Samalla opit antamaan toisillekin helpommin anteeksi.

Mikään ei ole yhtä tärkeä kuin tämä hetki. Hengitä ja katso ympärillesi. Onni ei ole jossain kymmenen vuoden päästä, vaan se on aina tässä hetkessä. Elämäsi juuri nyt on todella erityistä.

Elämästä tulee helpompaa. Tunnemyrskyt tasoittuvat ja opit tuntemaan ja hyväksymään itsesi paremmin vuosi vuodelta. 

havefun-1754193_1920.jpg

Ansaitset rakkautta. Itseltäsi, ystäviltäsi, perheeltäsi, opettajiltasi ja kaikilta ympärilläsi olevilta ihmisiltä. Uskalla ottaa vastaan rakkautta, antaa sitä itsellesi ja jakaa sitä ympärillesi. Ei ole mitään hyötyä vihata itseään ja tuoda sitä kautta lisää vihaa tähän maailmaan.

On tosi OK olla hukassa. Se tavallaan kuuluu ihmisenä kasvamiseen. Luota siihen, että elämä vie sinua oikeaan suuntaan ja anna itsesi kokea myös hukassa olemisen kaudet - tulet huomaamaan, että ne tekevät sinusta vahvemman ihmisen.

Sinun ei tarvitse pelastaa koko maailmaa ollaksesi hyvä. Joskus pelastettavaksi riittää yksikin ihminen - ja riittää erittäin hyvin, jos se ihminen olet sinä itse.

Olet riittävä, rakastettava, kaunis ja ihana juuri tuollaisena. Sinun ei ikinä tarvitse yrittää muuttua ollaksesi tarpeeksi.




(kuvat: Pixabay)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko laulutaidottomilla toivoa?

Laulutaidoton. Toivoton tapaus. Sävelkorvaton. Kauhean kuuloinen. Lahjaton. Varis. Tällaisin termein monet oppilaani ovat kuvailleet itseään ennen osallistumistaan ensimmäiselle laulutunnille tai -kurssille. (Pisteet rohkeudesta jokaiselle, joka on ylittänyt tuon kynnyksen ja tullut kumoamaan omia käsityksiään kanssani!) Myytti laulutaidosta synnynnäisenä lahjana elää kulttuurissamme sitkeästi, vaikka minä ja moni muu musiikkipedagogi yritämme innokkaasti kitkeä tätä käsitystä pois. Myytillä on pitkät juuret ja se ulottuu aikaan, jolloin laulupedagogiikka oli hyvin heikkoa ja tietoa ihmisäänen mekanismeista ei juuri ollut saatavilla. Aikaan, jolloin lapset työnnettiin laulamaan yksin luokan edessä, juuri siinä herkimmässä ikävaiheessa, jossa ääni kävi läpi suuria muutoksia. Mitään kunnollista opetusta laulamiseen ei tietysti tarjottu, mutta eteen lätkäistiin tuomio: sinun laulutaitosi on viisi, kaverin yhdeksän.  Moni laulukokeen lapsena läpikäynyt uskoo vielä vanhoillakin päivillään t

Mitä tehdä, kun laulaminen hävettää?

Seison ammattilaulajista koostuvan 11-henkisen kansainvälisen ryhmän edessä ensimmäistä kertaa. On ensimmäinen laulutuntini Kööpenhaminan Complete Vocal Institutessa. Olen jo etukäteen maalannut mieleeni tilanteen, jossa minut vedetään laulutunnin jälkeen sivummalle ja pehmeällä äänellä kerrotaan, miten opiskelijavalinnassa on tainnut tapahtua väärinymmärrys ja minut lähetetään kotiin heikon laulutaitoni vuoksi. Kaiken lisäksi opettajaksi juuri minun tunnilleni saapuu koko instituutin johtohahmo, Catherine Sadolin. Sadolin on lempeä ja loistava pedagogi, mutta minä kikatan koko tunnin hermostuneena kuin teinityttö, enkä saa ohjeista kiinni, kun päässäni pyörii pelkkiä myrkyttäviä ajatuksia: "Kohta minä varmasti paljastun ja minut lähetetään kotiin täältä."  Kun käyn tuota viiden vuoden takaista kokemusta jälkikäteen läpi, rintakehässä tuntuu edelleen se sama puristava tunne. Hengitys meinaa pysähtyä ja tahdon paeta tai piiloutua. Häpeä kietoo syliinsä niin vahvasti, että tunn

Tiesithän, että olet syntynyt laulajaksi?

Hei sinä siellä! Siis sinä, joka luet tätä ja jolla oletettavasti on oma ääni. Tahdoin vain tulla kysymään, että tiesithän, että sinä olet syntynyt laulajaksi? Olen aivan täydellisen kyllästynyt kulttuurissamme jyllääviin ajatusmalleihin, joiden mukaan laulaminen kuuluu vain harvoille ja valituille. Muiden ihmisten tehtävä on vain kuunnella ja ihailla vierestä, kun ammattilaiset taituroivat omalla äänellään. Omaa ääntä vertaillaan jatkuvasti toisiin ääniin, ja unohdetaan kokonaan, että laulaminen voi olla parhaimmillaan upea tapa tuntea yhteyttä toisiin - kommunikoida ja välittää tunteita, joiden ilmaisuun sanat eivät aina riitä. Oletko huomannut, miten pienille lapsille puhutaan automaattisesti lässyttäen? Puheen intonaatio hyppii eri korkeuksilla kuin automaattisesti, kun suuntaat puheen lapselle - ja lapsi reagoi tällaiseen puheeseen tutkitusti voimakkaammin. Tätä "lässytystä" voidaan perustellusti pitää yhtenä laulamisen muotona; äänihuulet venyvät siinä aivan samaan