Siirry pääsisältöön

10 000 tuntia

"Lauluääni - se on sellainen synnynnäinen lahja, joka toisille annetaan ja toisille ei."

Olen kirjoittanut paljon tästä yllä olevasta myytistä ja sen purkamisesta: siitä, miten moni jättää kokonaan laulamatta, koska kokee, ettei oma ääni ole luotu laulamiseen ja toisaalta siitä, kuinka monilla on pelkoja ja häpeäntunteita omaa ääntään kohtaan.

Yksi puoli tässä myytissä on, ettei nähdä kuinka paljon harjoittelulla on merkitystä oman kehittymisen kannalta. Artistien yllä leijuu illuusio vaivattomuudesta ja siitä, kuinka ääni vain spontaanisti puhkeaa ja soi musiikin yli. Aivan kuin artisti olisi vain syntynyt ja alkanut laulaa, ja kaikki olisi ollut siitä eteenpäin yhtä ylämäkeä.

Malcolm Gladwell on tehnyt tunnetuksi niin sanotun 10 000 tunnin säännön: missä vain voi tulla mestariksi, jos asiaa jaksaa harjoitella sinnikkäästi 10 000 tunnin ajan. Ja samalla, tullakseen mestariksi, näitä treenitunteja todella täytyy olla taustalla.



En suhtaudu tähän sääntöön täysin kritiikittömästi, koska toki olemme yksilöinä hyvin erilaisia oman oppimistahtimme suhteen. Kuitenkin on kiinnostavaa ajatella, millaisiin tuloksiin sinnikkäällä harjoittelulla ja oman ajan priorisoinnilla voi päästä asiassa kuin asiassa.

Oman kokemukseni ja tietoni pohjalta koen vilpittömästi, että jokainen ihminen voi oppia laulamaan (poissulkien rakenteelliset viat, joiden vuoksi äänen tuottaminen ylipäätään on mahdotonta). Laulutekniikan opettelu on ennenkaikkea sinnikästä lihasmuistin kehittämistä; opetellaan hyvää perustekniikkaa ja toistetaan sitä niin paljon, että äänenkäytöstä tulee vapaata ja vaivatonta. Lopulta kyse on hyvin pitkälti samanlaisista asioista kuin vaikkapa kuntosalilla treenaamisesta. Riittävillä hyvillä toistoilla päästään kyllä lopulta kohti omia tavoitteita,

Olen huomannut, että ihmisillä, joilla on hyvin kiinteä uskomus siitä, että laulaminen on synnynnäinen lahja, on myös usein muita heikompi motivaatio harjoitella. Tämä on tietysti täysin luonnollinen seuraus ajatuksesta, ettei harjoittelulla olisi juuri merkitystä taitojen kehittymisen kannalta. Ikävää on, että tällainen käsitys saattaa johtaa kaiken kehityksen estävään noidankehään; "koska en ole syntynyt laulajaksi, en voi koskaan kehittyä hyväksi, joten en jaksa alkaa edes harjoitella".



Lopuksi muutamia itse hyviksi kokemiani treenivinkkejä laulun harjoitteluun:

  1.  Etsi kalenterista aikaa. Jos tavoitteenasi on jonkin tietyn teknisen asian kehittäminen, pyri löytämään mahdollisimman usein lyhyitä hetkiä harjoitteluun (lihasmuistin kehityksessä oleellista on hyvien toistojen määrä). Muista, että laulaa voi myös arkitöiden ohessa, kuten tiskatessa tai siivotessa. ;)
  2. Kirjaa ylös tavoitteesi. On se sitten yhden kappaleen treenaaminen hyvään kuntoon tai jokin äänenkäyttöä koskeva tekninen haaste, pyri olemaan tavoitteiden kirjaamisessa mahdollisimman tarkka ja konkreettinen.
  3.  Toista, toista, toista. Kun jokin asia alkaa sujua hyvin, toista sitä vielä niin pitkään, että osaisit sen vaikka unissasi. Näin siitä tulee osa lihasmuistiasi.
  4. Jos kotona harjoitteluun on vaikea löytää sopivia hetkiä, varaa harjoittelutila. Vuokrattavia harjoittelutiloja löytyy useilta paikkakunnilta, ja lisäksi esimerkiksi kirjastoilla on lainattavia äänieristettyjä huoneita, joissa voi käydä harjoittelemassa. Kun harjoittelutila on varattu tiettyyn aikaan, tulee myös harjoiteltua pitkäjänteisemmin.
  5. Kirjaa ylös onnistumisesi. Kun jokin tavoite on saavutettu, on tärkeää myös laittaa se merkille. Pidä kirjaa asioista, joissa olet edistynyt, niin motivaatio treeniin pysyy parempana.
  6. Äänitä ja videoi. Näin voit seurata omaa edistystäsi paremmin ja huomaat ehkä asioita, joihin et laulaessasi kiinnittänyt huomiota. Videoihin ja äänityksiin on myös hauska palata vuosien päästä ja huomata, miten oma ääni on kehittynyt.

Oli sitten tavoitteenasi laulun ammattilaisuus tai osallistuminen yhteislauluihin sukujuhlilla, muista että (ainoastaan) harjoitus tekee mestarin.

Hyviä treenihetkiä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko laulutaidottomilla toivoa?

Laulutaidoton. Toivoton tapaus. Sävelkorvaton. Kauhean kuuloinen. Lahjaton. Varis. Tällaisin termein monet oppilaani ovat kuvailleet itseään ennen osallistumistaan ensimmäiselle laulutunnille tai -kurssille. (Pisteet rohkeudesta jokaiselle, joka on ylittänyt tuon kynnyksen ja tullut kumoamaan omia käsityksiään kanssani!) Myytti laulutaidosta synnynnäisenä lahjana elää kulttuurissamme sitkeästi, vaikka minä ja moni muu musiikkipedagogi yritämme innokkaasti kitkeä tätä käsitystä pois. Myytillä on pitkät juuret ja se ulottuu aikaan, jolloin laulupedagogiikka oli hyvin heikkoa ja tietoa ihmisäänen mekanismeista ei juuri ollut saatavilla. Aikaan, jolloin lapset työnnettiin laulamaan yksin luokan edessä, juuri siinä herkimmässä ikävaiheessa, jossa ääni kävi läpi suuria muutoksia. Mitään kunnollista opetusta laulamiseen ei tietysti tarjottu, mutta eteen lätkäistiin tuomio: sinun laulutaitosi on viisi, kaverin yhdeksän.  Moni laulukokeen lapsena läpikäynyt uskoo vielä vanhoillakin päi...

Mitä tahtoisin jokaisen teinin tietävän

Olen jäämässä ensi vuodeksi virkavapaalle yläkoulun opettajan työstäni. Tunnelmat ovat samaan aikaan onnelliset, haikeat, surulliset, kiitolliset, innostuneet, odottavaiset ja jännittyneet. Ennen kaikkea ajattelen oppilaitani jatkuvasti. Käyn läpi hyviä muistoja ja sätin itseäni aamuöisin niistä hetkistä, kun en ole osannut huomioida kaikkia tarpeeksi. Koen oloni riittämättömäksi, koska en ole ehtinyt sanoa kaikille taakse jääville oppilaille kunnollisia hyvästejä. En tiedä, miten saisin kaikille vanhoille oppilailleni kerrottua, miten paljon heistä pidän ja välitän ja miten upeita tyyppejä he ovat. Tässä siis julkinen viesti, jonka tahtoisin välittää tiedoksi kaikille Suomen teineille: Olet ihana. Ihan sama, miten hukassa olet itsesi kanssa / millaisia tunnekuohuja koet / miltä näytät tai missä asioissa olet hyvä tai huono. Olet ihana, koska me kaikki ihmiset olemme pohjimmiltamme ihania. Uskalla olla auki. Teini-ikä on kaikissa tunnekuohuissaan ja kasvukivuissaan vaikea ikä...

Heihei vanha työ, tervetuloa vapaus!

Hei tyypit! Blogissani on ollut viime aikoina aika hiljaista, mutta pääni sisällä on ollut sellaista aaltoilua, että on ollut vaikea pukea tapahtumia sanoiksi ja tiivistää omia ajatuksia. Tiedättekö sen tunteen, kun asiat ovat vähän liian lähellä, että niistä saisi puhuttua kokonaisia lauseita? Joskus pitää antaa tilaa vain olla ja elää - ja sitten tilanteen rauhoittuessa analysoida ja purkaa, että mitäs ihmettä. Kuten otsikostakin käy ilmi, olen hiljattain irtisanoutunut vakityöpaikastani. Irtisanoutumista edelsi virkavapaalle siirtyminen vuodeksi; pieni mietintätauko ja omien siipien kokeilu yrittäjänä osoittautuivat niin hyväksi tieksi, että tässä ollaan: vapaana yrittäjänä ilman tuttua ja turvallista kuukausipalkkaa ja kunnan tarjoamia etuuksia. Ehdin toimia yläkoulun musiikin, ilmaisutaidon ja elämänkatsomustiedon opettajana 5 vuotta aivan ihanassa koulussa. Musiikkiluokat, tosi fiksut ja kivat oppilaat, huikea työyhteisö ja empaattinen esimies tarjosivat työntekoon aivan hu...