Hei tyypit! Blogissani on ollut viime aikoina aika hiljaista, mutta pääni sisällä on ollut sellaista aaltoilua, että on ollut vaikea pukea tapahtumia sanoiksi ja tiivistää omia ajatuksia. Tiedättekö sen tunteen, kun asiat ovat vähän liian lähellä, että niistä saisi puhuttua kokonaisia lauseita? Joskus pitää antaa tilaa vain olla ja elää - ja sitten tilanteen rauhoittuessa analysoida ja purkaa, että mitäs ihmettä.
Kuten otsikostakin käy ilmi, olen hiljattain irtisanoutunut vakityöpaikastani. Irtisanoutumista edelsi virkavapaalle siirtyminen vuodeksi; pieni mietintätauko ja omien siipien kokeilu yrittäjänä osoittautuivat niin hyväksi tieksi, että tässä ollaan: vapaana yrittäjänä ilman tuttua ja turvallista kuukausipalkkaa ja kunnan tarjoamia etuuksia.
Ehdin toimia yläkoulun musiikin, ilmaisutaidon ja elämänkatsomustiedon opettajana 5 vuotta aivan ihanassa koulussa. Musiikkiluokat, tosi fiksut ja kivat oppilaat, huikea työyhteisö ja empaattinen esimies tarjosivat työntekoon aivan huikeat puitteet. Toteutimme valtavia musaprojekteja yhdessä lähikoulujen ja tunnettujen artistien kanssa, teimme musikaaleja ja tartuimme suuruudenhulluihin ideoihin täysillä. Tästä koulusta löytyy tälläkin hetkellä oppilaista koostuva sinfoniaorkesteri ja 120-hengen suurkuoro - voitte vaan kuvitella, millainen musaopettajan unelma oli päästä työskentelemään tämän ihan uskomattoman taitavan jengin kanssa!
Paitsi ettei se koskaan ollut varsinaisesti minun unelmani. Olen aina nauttinut opettajuudessa eniten oppilaiden kohtaamisesta yksi kerrallaan ja kokenut tehtäväkseni luoda ympäristöjä, joissa kaikilla olisi hyvä ja turvallinen olo. Ikävöin työstäni jo koulusta pois lähtenyttä valvontaluokkaani ja sitä merkityksellisyyden tunnetta, mitä näiden palleroiden opettaminen ja ohjaaminen toi elämääni. Musikaalien ja suurproduktioiden ajattelu jälkikäteen nostaa lähinnä verenpainetta ja muistuttaa siitä uupumuksen tunteesta, mikä jokaisen produktion päätyttyä iski - toki mukana on myös ripaus ylpeyttä kaikesta siitä, mitä saatiin yhdessä aikaan.
Tällä hetkellä olen tilanteestani aika onnellinen. Minulla on paljon aivan ihania lauluoppilaita, joiden kohtaamiseen ja auttamiseen minulla on kerrankin riittävästi aikaa. On kuoroja, joissa pääsen nauttimaan mahtavasta ryhmäenergiasta ja toteuttamaan omia taiteellisia haaveitani. On keikkoja, joista jaksan taas nauttia paljon enemmän. On rauhallisia aamuja, uusia tuttavuuksia, lounastreffejä, uutta energiaa, aikaa liikunnalle, aikaa läheisille ihmisille ja pää täynnä uusia ideoita, joihin tarttua...
Ja kaikista tärkeimpänä: on vapautta. Olen rehellisesti sanottuna vapaampi kuin koskaan sanomaan asioille joo tai ei ja kulkemaan juuri siihen suuntaan, johon tahdon kulkea. Vapauden myötä on tietysti myös epävarmuutta, pelkoa ja pieni huoli tulevasta, mutta se on pieni hinta tästä kaikesta onnesta ja rauhasta, mitä päätös irtisanoutua toi tullessaan.
Ihanaa viikkoa! <3
Kuten otsikostakin käy ilmi, olen hiljattain irtisanoutunut vakityöpaikastani. Irtisanoutumista edelsi virkavapaalle siirtyminen vuodeksi; pieni mietintätauko ja omien siipien kokeilu yrittäjänä osoittautuivat niin hyväksi tieksi, että tässä ollaan: vapaana yrittäjänä ilman tuttua ja turvallista kuukausipalkkaa ja kunnan tarjoamia etuuksia.
Ehdin toimia yläkoulun musiikin, ilmaisutaidon ja elämänkatsomustiedon opettajana 5 vuotta aivan ihanassa koulussa. Musiikkiluokat, tosi fiksut ja kivat oppilaat, huikea työyhteisö ja empaattinen esimies tarjosivat työntekoon aivan huikeat puitteet. Toteutimme valtavia musaprojekteja yhdessä lähikoulujen ja tunnettujen artistien kanssa, teimme musikaaleja ja tartuimme suuruudenhulluihin ideoihin täysillä. Tästä koulusta löytyy tälläkin hetkellä oppilaista koostuva sinfoniaorkesteri ja 120-hengen suurkuoro - voitte vaan kuvitella, millainen musaopettajan unelma oli päästä työskentelemään tämän ihan uskomattoman taitavan jengin kanssa!
Paitsi ettei se koskaan ollut varsinaisesti minun unelmani. Olen aina nauttinut opettajuudessa eniten oppilaiden kohtaamisesta yksi kerrallaan ja kokenut tehtäväkseni luoda ympäristöjä, joissa kaikilla olisi hyvä ja turvallinen olo. Ikävöin työstäni jo koulusta pois lähtenyttä valvontaluokkaani ja sitä merkityksellisyyden tunnetta, mitä näiden palleroiden opettaminen ja ohjaaminen toi elämääni. Musikaalien ja suurproduktioiden ajattelu jälkikäteen nostaa lähinnä verenpainetta ja muistuttaa siitä uupumuksen tunteesta, mikä jokaisen produktion päätyttyä iski - toki mukana on myös ripaus ylpeyttä kaikesta siitä, mitä saatiin yhdessä aikaan.
Tällä hetkellä olen tilanteestani aika onnellinen. Minulla on paljon aivan ihania lauluoppilaita, joiden kohtaamiseen ja auttamiseen minulla on kerrankin riittävästi aikaa. On kuoroja, joissa pääsen nauttimaan mahtavasta ryhmäenergiasta ja toteuttamaan omia taiteellisia haaveitani. On keikkoja, joista jaksan taas nauttia paljon enemmän. On rauhallisia aamuja, uusia tuttavuuksia, lounastreffejä, uutta energiaa, aikaa liikunnalle, aikaa läheisille ihmisille ja pää täynnä uusia ideoita, joihin tarttua...
Ja kaikista tärkeimpänä: on vapautta. Olen rehellisesti sanottuna vapaampi kuin koskaan sanomaan asioille joo tai ei ja kulkemaan juuri siihen suuntaan, johon tahdon kulkea. Vapauden myötä on tietysti myös epävarmuutta, pelkoa ja pieni huoli tulevasta, mutta se on pieni hinta tästä kaikesta onnesta ja rauhasta, mitä päätös irtisanoutua toi tullessaan.
Ihanaa viikkoa! <3
Kommentit
Lähetä kommentti