Siirry pääsisältöön

Laulajan elämäntavat

Minulta kysellään usein elämäntapoihin liittyviä kysymyksiä: miten pitäisi syödä tai liikkua, jotta ääni kulkisi paremmin? Ja millä juomilla/ ruuilla/ lääkkeillä /poppaskonsteilla äänen voisi saada pidettyä kunnossa flunssakausien aikana tai talvipakkasilla? Miten äänen kireydet saisi avattua elämäntapojen avulla?

Kuten useimpiin kysymyksiin, näihinkään minulla ei ole suoraa vastausta, eikä minulla löydy hyvinvointiin liittyen mitään asiantuntijakoulutusta. Tiivistettynä voisi sanoa, että yleinen hyvinvointi tekee hyvää myös äänelle. Siis mikäli kroppa on perusterve ja mieli tasapainossa, ääni yleensä kulkee paremmin kuin kipeänä ja stressaantuneena.

Hifistelijät saattavat juoda paljon vettä, välttää kuivattavia, limaisuutta aiheuttavia tai närästystä aiheuttavia ruoka-aineita, treenata hengityselimistön lihaksistoa, kuten syviä vatsalihaksia pilateksen avulla, käydä voice massagessa availemassa äänenkäyttölihaksiston kireyksiä ja meditoida löytääkseen paremman mielen tasapainon.


Olen itse kokeillut kaikkea yllä mainittua ja huomannut kyllä hyötyjä kaikista näistä. Kuitenkin nykyisin koen, että aivan tavallinen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyminen tuo minulle suurimman hyödyn myös äänenkäytön osalta - ja toisaalta hyöty on niin suuri koko elämän kannalta, ettei äänenkäyttöä tule vaikkapa salilla käydessä ajateltua motivaattorina.

Ei ole olemassa ihmepilleriä, joka vapauttaisi äänen soimaan vapaasti tilanteessa kuin tilanteessa (paitsi että muistaako kukaan vanhoja Mynthon-mainoksia, joissa ääni kajahti vuorten yli??). Äänenkäyttö on uskomattoman moniulotteinen paketti, johon vaikuttaa mm. tunteet, stressi, lihastasapaino, vireystila, itseluottamus, lihasvoima, lihaskireydet, lihaskunto, hengityskapasiteetti, jännittäminen, väsymys sekä yleinen terveys ja ikä - kulttuurisista äänenkäytön tavoista ja henkilökohtaisista tottumuksista puhumattakaan.

Olen kohdannut useita ihmisiä, jotka ovat menettäneet äänensä tai kadottaneet korkean rekisterin hallinnan stressaavissa ja kuormittavissa elämäntilanteissa. Äänen pahin vihollinen onkin yleinen pahoinvointi elämässä; unettomuus, riittämättömyyden tunne, jatkuva stressitila, tupakointi, alkoholi, liikunnan laiminlyönti, huono itseluottamus, burnout, jatkuvat flunssakierteet - tässä muutamia tekijöitä, joiden vuoksi äänen kanssa voi tulla joskus pahojakin ongelmia. (ja joiden kohdalla oma ääni ei välttämättä ole enää se suurin huolenaihe).


Elän itse ihan tavallista, aika hyvinvoivaa arkea. Käyn salilla pari kertaa viikossa, hyötyliikun kävellen ja pyöräillen, palaudun leväten ja laiskotellen, nukun paljon, vietän aikaa läheisten ja rakkaiden ihmisten kanssa, pyrin tekemään töitä kohtuudella - ja laulan paljon. Välillä toki myös suren, stressaan, kiirehdin, syön suklaaövereitä, haalin itselleni liikaa töitä, nukun huonosti, sairastan, juhlin myöhään ja juon joka päivä liikaa kahvia. Huomaan kyllä, että ääneni toimii parhaiten, kun kokonaispaletti on hallinnassa ja olo ylipäätään hyvä, mutta koen samalla, ettei hyvinvoinnin ylisuorittaminen tee hyvää pääkopalleni.

Ajattelen, että ääni on valtavan hieno väline myös oman hyvinvoinnin huomioinnin kannalta. Se ilmoittaa herkästi käheytymällä ja kireytymällä, mikäli emme osaa olla itseämme kohtaan riittävän kilttejä. Olemalla itseään kohtaan hyvä ystävä tekee samalla myös äänelleen hyvää.

Lopuksi vielä aivan itsestäänselvä ja puhkikulunut lista hyvinvoinnin peruspilareista, joista äänesikin tykkää:
1. Syö ruokaa, joka tekee sinulle hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin.
2. Juo vettä. (äänihuuletkin tykkäävät kosteutuksesta)
3. Vältä päihteitä (tupakka ja alkoholi eivät ole äänen parhaita kavereita).
4. Harrasta mitä vain sinulle sopivaa liikuntaa.
5. Pidä mielestäsi huolta ja ole itseäsi kohtaan lempeä.
6. Tee asioita, jotka inspiroivat ja innostavat sinua.
7. Nuku.
8. Lepää, kun olet kipeä.
9. Elä omannäköistäsi elämää.
10. Laula!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko laulutaidottomilla toivoa?

Laulutaidoton. Toivoton tapaus. Sävelkorvaton. Kauhean kuuloinen. Lahjaton. Varis. Tällaisin termein monet oppilaani ovat kuvailleet itseään ennen osallistumistaan ensimmäiselle laulutunnille tai -kurssille. (Pisteet rohkeudesta jokaiselle, joka on ylittänyt tuon kynnyksen ja tullut kumoamaan omia käsityksiään kanssani!) Myytti laulutaidosta synnynnäisenä lahjana elää kulttuurissamme sitkeästi, vaikka minä ja moni muu musiikkipedagogi yritämme innokkaasti kitkeä tätä käsitystä pois. Myytillä on pitkät juuret ja se ulottuu aikaan, jolloin laulupedagogiikka oli hyvin heikkoa ja tietoa ihmisäänen mekanismeista ei juuri ollut saatavilla. Aikaan, jolloin lapset työnnettiin laulamaan yksin luokan edessä, juuri siinä herkimmässä ikävaiheessa, jossa ääni kävi läpi suuria muutoksia. Mitään kunnollista opetusta laulamiseen ei tietysti tarjottu, mutta eteen lätkäistiin tuomio: sinun laulutaitosi on viisi, kaverin yhdeksän.  Moni laulukokeen lapsena läpikäynyt uskoo vielä vanhoillakin päi...

Mitä tahtoisin jokaisen teinin tietävän

Olen jäämässä ensi vuodeksi virkavapaalle yläkoulun opettajan työstäni. Tunnelmat ovat samaan aikaan onnelliset, haikeat, surulliset, kiitolliset, innostuneet, odottavaiset ja jännittyneet. Ennen kaikkea ajattelen oppilaitani jatkuvasti. Käyn läpi hyviä muistoja ja sätin itseäni aamuöisin niistä hetkistä, kun en ole osannut huomioida kaikkia tarpeeksi. Koen oloni riittämättömäksi, koska en ole ehtinyt sanoa kaikille taakse jääville oppilaille kunnollisia hyvästejä. En tiedä, miten saisin kaikille vanhoille oppilailleni kerrottua, miten paljon heistä pidän ja välitän ja miten upeita tyyppejä he ovat. Tässä siis julkinen viesti, jonka tahtoisin välittää tiedoksi kaikille Suomen teineille: Olet ihana. Ihan sama, miten hukassa olet itsesi kanssa / millaisia tunnekuohuja koet / miltä näytät tai missä asioissa olet hyvä tai huono. Olet ihana, koska me kaikki ihmiset olemme pohjimmiltamme ihania. Uskalla olla auki. Teini-ikä on kaikissa tunnekuohuissaan ja kasvukivuissaan vaikea ikä...

Heihei vanha työ, tervetuloa vapaus!

Hei tyypit! Blogissani on ollut viime aikoina aika hiljaista, mutta pääni sisällä on ollut sellaista aaltoilua, että on ollut vaikea pukea tapahtumia sanoiksi ja tiivistää omia ajatuksia. Tiedättekö sen tunteen, kun asiat ovat vähän liian lähellä, että niistä saisi puhuttua kokonaisia lauseita? Joskus pitää antaa tilaa vain olla ja elää - ja sitten tilanteen rauhoittuessa analysoida ja purkaa, että mitäs ihmettä. Kuten otsikostakin käy ilmi, olen hiljattain irtisanoutunut vakityöpaikastani. Irtisanoutumista edelsi virkavapaalle siirtyminen vuodeksi; pieni mietintätauko ja omien siipien kokeilu yrittäjänä osoittautuivat niin hyväksi tieksi, että tässä ollaan: vapaana yrittäjänä ilman tuttua ja turvallista kuukausipalkkaa ja kunnan tarjoamia etuuksia. Ehdin toimia yläkoulun musiikin, ilmaisutaidon ja elämänkatsomustiedon opettajana 5 vuotta aivan ihanassa koulussa. Musiikkiluokat, tosi fiksut ja kivat oppilaat, huikea työyhteisö ja empaattinen esimies tarjosivat työntekoon aivan hu...