Siirry pääsisältöön

Laulajan elämäntavat

Minulta kysellään usein elämäntapoihin liittyviä kysymyksiä: miten pitäisi syödä tai liikkua, jotta ääni kulkisi paremmin? Ja millä juomilla/ ruuilla/ lääkkeillä /poppaskonsteilla äänen voisi saada pidettyä kunnossa flunssakausien aikana tai talvipakkasilla? Miten äänen kireydet saisi avattua elämäntapojen avulla?

Kuten useimpiin kysymyksiin, näihinkään minulla ei ole suoraa vastausta, eikä minulla löydy hyvinvointiin liittyen mitään asiantuntijakoulutusta. Tiivistettynä voisi sanoa, että yleinen hyvinvointi tekee hyvää myös äänelle. Siis mikäli kroppa on perusterve ja mieli tasapainossa, ääni yleensä kulkee paremmin kuin kipeänä ja stressaantuneena.

Hifistelijät saattavat juoda paljon vettä, välttää kuivattavia, limaisuutta aiheuttavia tai närästystä aiheuttavia ruoka-aineita, treenata hengityselimistön lihaksistoa, kuten syviä vatsalihaksia pilateksen avulla, käydä voice massagessa availemassa äänenkäyttölihaksiston kireyksiä ja meditoida löytääkseen paremman mielen tasapainon.


Olen itse kokeillut kaikkea yllä mainittua ja huomannut kyllä hyötyjä kaikista näistä. Kuitenkin nykyisin koen, että aivan tavallinen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyminen tuo minulle suurimman hyödyn myös äänenkäytön osalta - ja toisaalta hyöty on niin suuri koko elämän kannalta, ettei äänenkäyttöä tule vaikkapa salilla käydessä ajateltua motivaattorina.

Ei ole olemassa ihmepilleriä, joka vapauttaisi äänen soimaan vapaasti tilanteessa kuin tilanteessa (paitsi että muistaako kukaan vanhoja Mynthon-mainoksia, joissa ääni kajahti vuorten yli??). Äänenkäyttö on uskomattoman moniulotteinen paketti, johon vaikuttaa mm. tunteet, stressi, lihastasapaino, vireystila, itseluottamus, lihasvoima, lihaskireydet, lihaskunto, hengityskapasiteetti, jännittäminen, väsymys sekä yleinen terveys ja ikä - kulttuurisista äänenkäytön tavoista ja henkilökohtaisista tottumuksista puhumattakaan.

Olen kohdannut useita ihmisiä, jotka ovat menettäneet äänensä tai kadottaneet korkean rekisterin hallinnan stressaavissa ja kuormittavissa elämäntilanteissa. Äänen pahin vihollinen onkin yleinen pahoinvointi elämässä; unettomuus, riittämättömyyden tunne, jatkuva stressitila, tupakointi, alkoholi, liikunnan laiminlyönti, huono itseluottamus, burnout, jatkuvat flunssakierteet - tässä muutamia tekijöitä, joiden vuoksi äänen kanssa voi tulla joskus pahojakin ongelmia. (ja joiden kohdalla oma ääni ei välttämättä ole enää se suurin huolenaihe).


Elän itse ihan tavallista, aika hyvinvoivaa arkea. Käyn salilla pari kertaa viikossa, hyötyliikun kävellen ja pyöräillen, palaudun leväten ja laiskotellen, nukun paljon, vietän aikaa läheisten ja rakkaiden ihmisten kanssa, pyrin tekemään töitä kohtuudella - ja laulan paljon. Välillä toki myös suren, stressaan, kiirehdin, syön suklaaövereitä, haalin itselleni liikaa töitä, nukun huonosti, sairastan, juhlin myöhään ja juon joka päivä liikaa kahvia. Huomaan kyllä, että ääneni toimii parhaiten, kun kokonaispaletti on hallinnassa ja olo ylipäätään hyvä, mutta koen samalla, ettei hyvinvoinnin ylisuorittaminen tee hyvää pääkopalleni.

Ajattelen, että ääni on valtavan hieno väline myös oman hyvinvoinnin huomioinnin kannalta. Se ilmoittaa herkästi käheytymällä ja kireytymällä, mikäli emme osaa olla itseämme kohtaan riittävän kilttejä. Olemalla itseään kohtaan hyvä ystävä tekee samalla myös äänelleen hyvää.

Lopuksi vielä aivan itsestäänselvä ja puhkikulunut lista hyvinvoinnin peruspilareista, joista äänesikin tykkää:
1. Syö ruokaa, joka tekee sinulle hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin.
2. Juo vettä. (äänihuuletkin tykkäävät kosteutuksesta)
3. Vältä päihteitä (tupakka ja alkoholi eivät ole äänen parhaita kavereita).
4. Harrasta mitä vain sinulle sopivaa liikuntaa.
5. Pidä mielestäsi huolta ja ole itseäsi kohtaan lempeä.
6. Tee asioita, jotka inspiroivat ja innostavat sinua.
7. Nuku.
8. Lepää, kun olet kipeä.
9. Elä omannäköistäsi elämää.
10. Laula!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko laulutaidottomilla toivoa?

Laulutaidoton. Toivoton tapaus. Sävelkorvaton. Kauhean kuuloinen. Lahjaton. Varis. Tällaisin termein monet oppilaani ovat kuvailleet itseään ennen osallistumistaan ensimmäiselle laulutunnille tai -kurssille. (Pisteet rohkeudesta jokaiselle, joka on ylittänyt tuon kynnyksen ja tullut kumoamaan omia käsityksiään kanssani!) Myytti laulutaidosta synnynnäisenä lahjana elää kulttuurissamme sitkeästi, vaikka minä ja moni muu musiikkipedagogi yritämme innokkaasti kitkeä tätä käsitystä pois. Myytillä on pitkät juuret ja se ulottuu aikaan, jolloin laulupedagogiikka oli hyvin heikkoa ja tietoa ihmisäänen mekanismeista ei juuri ollut saatavilla. Aikaan, jolloin lapset työnnettiin laulamaan yksin luokan edessä, juuri siinä herkimmässä ikävaiheessa, jossa ääni kävi läpi suuria muutoksia. Mitään kunnollista opetusta laulamiseen ei tietysti tarjottu, mutta eteen lätkäistiin tuomio: sinun laulutaitosi on viisi, kaverin yhdeksän.  Moni laulukokeen lapsena läpikäynyt uskoo vielä vanhoillakin päivillään t

Mitä tehdä, kun laulaminen hävettää?

Seison ammattilaulajista koostuvan 11-henkisen kansainvälisen ryhmän edessä ensimmäistä kertaa. On ensimmäinen laulutuntini Kööpenhaminan Complete Vocal Institutessa. Olen jo etukäteen maalannut mieleeni tilanteen, jossa minut vedetään laulutunnin jälkeen sivummalle ja pehmeällä äänellä kerrotaan, miten opiskelijavalinnassa on tainnut tapahtua väärinymmärrys ja minut lähetetään kotiin heikon laulutaitoni vuoksi. Kaiken lisäksi opettajaksi juuri minun tunnilleni saapuu koko instituutin johtohahmo, Catherine Sadolin. Sadolin on lempeä ja loistava pedagogi, mutta minä kikatan koko tunnin hermostuneena kuin teinityttö, enkä saa ohjeista kiinni, kun päässäni pyörii pelkkiä myrkyttäviä ajatuksia: "Kohta minä varmasti paljastun ja minut lähetetään kotiin täältä."  Kun käyn tuota viiden vuoden takaista kokemusta jälkikäteen läpi, rintakehässä tuntuu edelleen se sama puristava tunne. Hengitys meinaa pysähtyä ja tahdon paeta tai piiloutua. Häpeä kietoo syliinsä niin vahvasti, että tunn

Tiesithän, että olet syntynyt laulajaksi?

Hei sinä siellä! Siis sinä, joka luet tätä ja jolla oletettavasti on oma ääni. Tahdoin vain tulla kysymään, että tiesithän, että sinä olet syntynyt laulajaksi? Olen aivan täydellisen kyllästynyt kulttuurissamme jyllääviin ajatusmalleihin, joiden mukaan laulaminen kuuluu vain harvoille ja valituille. Muiden ihmisten tehtävä on vain kuunnella ja ihailla vierestä, kun ammattilaiset taituroivat omalla äänellään. Omaa ääntä vertaillaan jatkuvasti toisiin ääniin, ja unohdetaan kokonaan, että laulaminen voi olla parhaimmillaan upea tapa tuntea yhteyttä toisiin - kommunikoida ja välittää tunteita, joiden ilmaisuun sanat eivät aina riitä. Oletko huomannut, miten pienille lapsille puhutaan automaattisesti lässyttäen? Puheen intonaatio hyppii eri korkeuksilla kuin automaattisesti, kun suuntaat puheen lapselle - ja lapsi reagoi tällaiseen puheeseen tutkitusti voimakkaammin. Tätä "lässytystä" voidaan perustellusti pitää yhtenä laulamisen muotona; äänihuulet venyvät siinä aivan samaan