Olen loputtoman kiinnostunut ihmisäänistä; siitä, mitä viestimme omalla äänellämme, millaisia piiloviestejä kätkeytyy intonaatioon ja mitä äänenkäyttö paljastaa ihmisen persoonasta.
Ääni on vahva osa jokaisen persoonaa ja niin vahva viestijä, että se aiheuttaa ihmisissä voimakkaita tunnereaktioita. Kovaääniset kaveriporukat, hersyvä nauru, väsymyksestä nariseva ääni, monotonisesti puhuva luennoitsija, kirkuva lapsi, samettisen pehmeästi puhuva TV-juontaja, nariseva stadilainen, leveästi vokaaleja venyttelevä savolainen, äänellään konserttisalin täyttävä laulaja - nämä kaikki ovat esimerkkejä äänenkäytöstä, joka herättää ihmisissä erilaisia tunteita.
En voi korostaa liikaa sitä, ettei ole yhtä oikeaa tapaa käyttää omaa ääntä. On kiehtovaa ja hienoa, että jokaisen ääni kertoo monia tarinoita omasta persoonasta. Tulkitsemme näitä viestejä myös hyvin aktiivisesti ja vedämme niistä (usein vääriäkin) johtopäätöksiä; pehmeästi ja hiljaisella volyymillä puhuvaa ihmistä pidetään helposti lempeänä ja kilttinä, kun taas voimakkaasti ääntään käyttävää ihmistä voidaan pitää porukan johtajana tai isona auktoriteettina. Matala ääni yhdistetään vakuuttavuuteen ja korkeampi ääni keveyteen ja lapsenomaisuuteen.
On tärkeää huomata, että ihanteellinen äänenkäyttö on aina hyvin tilannesidonnaista. Suurelle yleisölle puhuessa on tärkeää, että oma ääni on kantava ja voimakas - luonnollisesti käytämme ääntä aivan eri tavalla, kun tahdomme olla lempeitä ja helposti lähestyttäviä tai luemme lapselle iltasatua.
Jos jätetään tässä kohtaa välistä epäterveellinen äänenkäyttö, jonka vuoksi ääni käheytyy tai lähtee puhuessa (tästä lisää joskus myöhemmin), suurin osa äänenkäytön ongelmista johtuu siitä, että ääntä ei ole totuttu käyttämään monipuolisesti. Oma äänenkäyttö sopii siis ehkä vain tiettyihin tilanteisiin ja olosuhteiden muuttuessa ei osatakaan löytää tapaa, jolla ääni veisi oman viestin parhaiten perille.
Itse olen tottunut puhumaan aika hiljaa ja pehmeästi. Muistan joskus opiskeluaikoinani Jyväskylässä jopa treenanneeni pehmeää äänenkäyttöä, kun sain joltain opiskelukaverilta kuittailua stadilaisesta narinastani. Tuolloin ajattelin, että pääsen narinasta eroon puhumalla pehmeästi ja lisäämällä äänen sekaan vähän ilmaa - olin osittain oikeassa, mutta en silloin tajunnut, että treenasin ääntäni suuntaan, joka aiheutti ongelmia joka kerta, kun yritin korottaa ääntäni. Kun aloitin työni musiikinopettajana, kärsin monista ääniongelmista. En saanut ääntäni kuuluviin isojen ja meluisien ryhmien edessä. Koin, ettei minulla ollut auktoriteettia ja ääneni oli usein rasittunut työpäivien jälkeen. Tulin kuitenkin loistavasti toimeen pienempien ryhmien kanssa ja oppilaat pitivät minua lempeänä ja kivana opettajana.
Käytyäni pari vuotta CVT-tunneilla löysin aivan uuden ulottuvuuden omaan persoonaani ja työminääni. Löysin voimaa äänenkäyttööni ja opin vaihtelemaan tapaa, jolla puhuin. Sain valtavasti lisää itsevarmuutta, kun ääneni alkoi toimia paremmin kaikissa tilanteissa - osasin edelleen olla lempeä ja rauhoittava, mutta sain sanomani entistä paremmin perille ja osasin hallita suuria ryhmiä. Työpaikkani vaihduttua olin pian tilanteessa, jossa sain pitää treenejä yli satapäisille laumoille. En varmasti olisi selvinnyt tästä kunnialla, jos en olisi ennen tätä saanut lisää voimaa äänenkäyttööni.
Olen lukenut viime vuosina paljon erilaisia näkemyksiä äänenkäytöstä. Yksi toistuva hämmästykseni aihe on, että monet äänenkäytön ammattilaisetkin jakelevat hyvin yksipuolisia ohjeita terveeseen äänenkäyttöön. Ohjeissa harvemmin huomioidaan sitä, että äänenkäytön ei pidäkään olla samanlaista kaikissa tilanteissa. Hiljainen ja huokoinen äänenkäyttö toimii loistavasti tilanteissa, joissa tahtoo viestiä lempeyttä ja rakkautta - vastaavasti elämässä tarvitaan kykyä myös ilmaista suuttumusta tai jämäkkyyttä voimakkaammalla äänenkäytöllä. Yhtä tapaa treenaamalla ei valitettavasti saa lihasmuistiinsa kaikkia terveellisiä äänenkäytön tapoja, vaan eri äänenvärejä ja volyymejä on harjoiteltava erikseen.
Jos tämä kaikki kuulostaa ikävän työläältä ja monimutkaiselta, tahdon lopettaa tämän tekstin hyvään uutiseen: todennäköisesti hallitset äänesi loistavasti niissä tilanteissa, joissa olet omalla mukavuusalueellasi. Erilaisten äänenkäytön tapojen hallinta vaatii vain harjoitusta ja lihasmuistin rakentamista. Jokainen voi löytää omasta äänestään tuhansia erilaisia sävyjä ja oppia sitä kautta ilmaisemaan itseään entistä monipuolisemmin.
Olisi hienoa kuulla teidän kokemuksianne omasta äänenkäytöstä:
Missä tilanteissa sinun äänesi toimii parhaiten ja milloin koet sen rajoittavan omaa ilmaisuasi?
Ääni on vahva osa jokaisen persoonaa ja niin vahva viestijä, että se aiheuttaa ihmisissä voimakkaita tunnereaktioita. Kovaääniset kaveriporukat, hersyvä nauru, väsymyksestä nariseva ääni, monotonisesti puhuva luennoitsija, kirkuva lapsi, samettisen pehmeästi puhuva TV-juontaja, nariseva stadilainen, leveästi vokaaleja venyttelevä savolainen, äänellään konserttisalin täyttävä laulaja - nämä kaikki ovat esimerkkejä äänenkäytöstä, joka herättää ihmisissä erilaisia tunteita.
En voi korostaa liikaa sitä, ettei ole yhtä oikeaa tapaa käyttää omaa ääntä. On kiehtovaa ja hienoa, että jokaisen ääni kertoo monia tarinoita omasta persoonasta. Tulkitsemme näitä viestejä myös hyvin aktiivisesti ja vedämme niistä (usein vääriäkin) johtopäätöksiä; pehmeästi ja hiljaisella volyymillä puhuvaa ihmistä pidetään helposti lempeänä ja kilttinä, kun taas voimakkaasti ääntään käyttävää ihmistä voidaan pitää porukan johtajana tai isona auktoriteettina. Matala ääni yhdistetään vakuuttavuuteen ja korkeampi ääni keveyteen ja lapsenomaisuuteen.
On tärkeää huomata, että ihanteellinen äänenkäyttö on aina hyvin tilannesidonnaista. Suurelle yleisölle puhuessa on tärkeää, että oma ääni on kantava ja voimakas - luonnollisesti käytämme ääntä aivan eri tavalla, kun tahdomme olla lempeitä ja helposti lähestyttäviä tai luemme lapselle iltasatua.
Jos jätetään tässä kohtaa välistä epäterveellinen äänenkäyttö, jonka vuoksi ääni käheytyy tai lähtee puhuessa (tästä lisää joskus myöhemmin), suurin osa äänenkäytön ongelmista johtuu siitä, että ääntä ei ole totuttu käyttämään monipuolisesti. Oma äänenkäyttö sopii siis ehkä vain tiettyihin tilanteisiin ja olosuhteiden muuttuessa ei osatakaan löytää tapaa, jolla ääni veisi oman viestin parhaiten perille.
Itse olen tottunut puhumaan aika hiljaa ja pehmeästi. Muistan joskus opiskeluaikoinani Jyväskylässä jopa treenanneeni pehmeää äänenkäyttöä, kun sain joltain opiskelukaverilta kuittailua stadilaisesta narinastani. Tuolloin ajattelin, että pääsen narinasta eroon puhumalla pehmeästi ja lisäämällä äänen sekaan vähän ilmaa - olin osittain oikeassa, mutta en silloin tajunnut, että treenasin ääntäni suuntaan, joka aiheutti ongelmia joka kerta, kun yritin korottaa ääntäni. Kun aloitin työni musiikinopettajana, kärsin monista ääniongelmista. En saanut ääntäni kuuluviin isojen ja meluisien ryhmien edessä. Koin, ettei minulla ollut auktoriteettia ja ääneni oli usein rasittunut työpäivien jälkeen. Tulin kuitenkin loistavasti toimeen pienempien ryhmien kanssa ja oppilaat pitivät minua lempeänä ja kivana opettajana.
Käytyäni pari vuotta CVT-tunneilla löysin aivan uuden ulottuvuuden omaan persoonaani ja työminääni. Löysin voimaa äänenkäyttööni ja opin vaihtelemaan tapaa, jolla puhuin. Sain valtavasti lisää itsevarmuutta, kun ääneni alkoi toimia paremmin kaikissa tilanteissa - osasin edelleen olla lempeä ja rauhoittava, mutta sain sanomani entistä paremmin perille ja osasin hallita suuria ryhmiä. Työpaikkani vaihduttua olin pian tilanteessa, jossa sain pitää treenejä yli satapäisille laumoille. En varmasti olisi selvinnyt tästä kunnialla, jos en olisi ennen tätä saanut lisää voimaa äänenkäyttööni.
Olen lukenut viime vuosina paljon erilaisia näkemyksiä äänenkäytöstä. Yksi toistuva hämmästykseni aihe on, että monet äänenkäytön ammattilaisetkin jakelevat hyvin yksipuolisia ohjeita terveeseen äänenkäyttöön. Ohjeissa harvemmin huomioidaan sitä, että äänenkäytön ei pidäkään olla samanlaista kaikissa tilanteissa. Hiljainen ja huokoinen äänenkäyttö toimii loistavasti tilanteissa, joissa tahtoo viestiä lempeyttä ja rakkautta - vastaavasti elämässä tarvitaan kykyä myös ilmaista suuttumusta tai jämäkkyyttä voimakkaammalla äänenkäytöllä. Yhtä tapaa treenaamalla ei valitettavasti saa lihasmuistiinsa kaikkia terveellisiä äänenkäytön tapoja, vaan eri äänenvärejä ja volyymejä on harjoiteltava erikseen.
Jos tämä kaikki kuulostaa ikävän työläältä ja monimutkaiselta, tahdon lopettaa tämän tekstin hyvään uutiseen: todennäköisesti hallitset äänesi loistavasti niissä tilanteissa, joissa olet omalla mukavuusalueellasi. Erilaisten äänenkäytön tapojen hallinta vaatii vain harjoitusta ja lihasmuistin rakentamista. Jokainen voi löytää omasta äänestään tuhansia erilaisia sävyjä ja oppia sitä kautta ilmaisemaan itseään entistä monipuolisemmin.
Olisi hienoa kuulla teidän kokemuksianne omasta äänenkäytöstä:
Missä tilanteissa sinun äänesi toimii parhaiten ja milloin koet sen rajoittavan omaa ilmaisuasi?
Kommentit
Lähetä kommentti