Siirry pääsisältöön

Kun luovuus on kateissa

Luovuus on aina ollut iso osa omaa hyvinvointiani. Uusien ideoiden herääminen, tunteiden ilmaisu, ongelmien ratkaiseminen, kirjoittaminen, laulaminen, soittaminen, biisinteko, liikkuminen ja uusien mahdollisuuksien näkeminen ovat minulle henkireikiä, joita ilman elämä olisi aika paljon harmaampaa. Mutta jos totta puhutaan, minulla on ollut kuluneiden kuukausien aikana vähän epäinspiroitunut olo. Olen ollut yhtenään pienessä flunssassa ja arki on tuntunut tavallista tahmeammalta. Mieli on ollut ihan liian täynnä suorittamista ja selviytymistä ja olen huomannut, että ikävöin kovasti luovuutta ja inspiroitunutta oloa.

Olenkin viime päivinä yrittänyt ruokkia luovuuttani ihan tietoisesti ja ajattelin laittaa teillekin jakoon muutamia hyväksi kokemiani vinkkejä. Luovuuden etsiminen on toki hirveän yksilö- ja tilannekohtaista, eli se mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi sinulle. Vinkit ovat tarttuneet mukaan elämän varrella, mm. dokumenteista, kirjoista, opinnoista, lehdistä ja oman kokemuksen kautta.

Tässä siis jakoon muutamia ajatuksia, jotka ovat itselleni olleet tärkeitä:

1. Hiljenny ja tylsisty. Jos minulta kysytään, niin mikään ei ole toimivampi lääke luovuuteen kuin tylsistyminen ja hiljentyminen. Jos täytät jokaisen hetken suorittamisella tai itsesi viihdyttämisellä, sinulle tuskin syntyy edes tarvetta tehdä mitään luovaa. Omaa ääntä ja tyyliä on myös vaikea löytää, jos mieli on liian täynnä ajatuksia ja virikkeitä. Sulje siis tietokone, TV ja puhelin ja keskity rauhalliseen oleiluun.

img_20170224_223227.jpg

2. Vietä aikaa yksin. Jos tavoitteenasi on löytää oma luovuutesi ja etsiä asioita, joista itse inspiroidut, se onnistuu yleensä parhaiten yksin ollessa. Yksin ollessasi opit tuntemaan itsesi paremmin ja opit kuuntelemaan omaa ääntäsi. Monet luovat työt vaativat paljon yksinoloa ja keskittymistä.

3. Vietä aikaa inspiroivien ihmisten seurassa. Siinä missä oman äänen löytämiseen tarvitaan paljon yksinoloa, tarvitaan oman ilmaisun laajentamiseen ja inspiraation etsimiseen usein myös muita ihmisiä. On ihanaa saada muista ihmisistä tukea ja uusia ideoita - tai luoda jotain uutta yhdessä muiden kanssa.

4. Vie itsesi treffeille. Käy kävelyllä, elokuvissa, näyttelyissä, konserteissa, kahviloissa tai missä vaan, mikä saa olosi inspiroituneeksi. Älä pelkää tehdä näitä asioita välillä myös yksin - silloin olet ehkä tietoisempi siitä, millaisia ajatuksia ja tunteita sinussa herää.

5. Juo kahvia tai teetä. ;) Juon kahvia nykyään lähinnä silloin, kun kaipaan lisäinspiraatiota. Kofeiinihuuruissa ideat alkavat laukkaamaan nopeammin ja mieli on iloisempi ja kirkkaampi.

6. Anna itsellesi lupa tehdä virheitä. Luovuuden pahin vihollinen on virheiden pelko. Uskon, että luovuudessa on ennenkaikkea kyse siitä, ettei suodattele omia ideoitaan liikaa, vaan antaa niiden virrata vapaasti. Me kaikki olemme luovia, mutta rajoitamme omaa luovuuttamme, koska pelkäämme, että ideamme ovat huonoja ja luomistyömme hirveätä sontaa. Lopulta kaikki luovan työn tekijät suoltavat paljon sontaa, mutta oppivat poimimaan sieltä seasta helmiä. Alla on kuvattu mielestäni aika osuvasti luovan prosessin kulku. ;)

creative_process.png

7. "Just do it". Joskus auttaa, kun alkaa vain tekemään jotain luovaa, eikä jää odottamaan inspiraatiota. Vaikka aluksi tekeminen ei luistaisi, tekemisen aloittaminen käynnistää luovan prosessin myös mielessäsi. Yön yli nukuttua voi tuntua siltä, että ideat nousevat esiin kuin itsestään.

8. Poikkea rutiineista. Klassinen luovuuskikka on ruokkia luovuutta tekemällä arkipäiväisiä asioita uudella tavalla. Kävele kotiin eri reittiä kuin yleensä, kokeile jotain uutta ruokalajia, kirjoita, piirrä, väritä värityskirjaa tai tee asioita, joita et ole ennen kokeillut.

9. Harjoita läsnäoloaJuurruta itsesi tähän hetkeen esimerkiksi hengittelemällä, meditoimalla, joogaamalla tai keskittämällä ajatuksesi kuluvaan hetkeen. Keskity tuntemaan, miltä kehossasi tuntuu, mitä näet ympärilläsi ja millaisia ääniä kuulet. Kun saat mielesi rauhoitettua ja huomiosi kiinnittymään hetkeen, mielesi on kirkkaampi ja voit aloittaa luovan työn puhtaalta pöydältä.

10. Nuku ja lepää. Jos epäinspiroituneen olon takana on väsymys, se ei katoa pakottamalla tai yrittämällä hampaat irvessä. Kaikelle on aikansa ja aina ei tarvitse olla luova ja inspiroitunut. Joskus tarvitsee vain hengittää, olla ja levätä. <3

Ihaninta viikkoa kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko laulutaidottomilla toivoa?

Laulutaidoton. Toivoton tapaus. Sävelkorvaton. Kauhean kuuloinen. Lahjaton. Varis. Tällaisin termein monet oppilaani ovat kuvailleet itseään ennen osallistumistaan ensimmäiselle laulutunnille tai -kurssille. (Pisteet rohkeudesta jokaiselle, joka on ylittänyt tuon kynnyksen ja tullut kumoamaan omia käsityksiään kanssani!) Myytti laulutaidosta synnynnäisenä lahjana elää kulttuurissamme sitkeästi, vaikka minä ja moni muu musiikkipedagogi yritämme innokkaasti kitkeä tätä käsitystä pois. Myytillä on pitkät juuret ja se ulottuu aikaan, jolloin laulupedagogiikka oli hyvin heikkoa ja tietoa ihmisäänen mekanismeista ei juuri ollut saatavilla. Aikaan, jolloin lapset työnnettiin laulamaan yksin luokan edessä, juuri siinä herkimmässä ikävaiheessa, jossa ääni kävi läpi suuria muutoksia. Mitään kunnollista opetusta laulamiseen ei tietysti tarjottu, mutta eteen lätkäistiin tuomio: sinun laulutaitosi on viisi, kaverin yhdeksän.  Moni laulukokeen lapsena läpikäynyt uskoo vielä vanhoillakin päivillään t

Mitä tehdä, kun laulaminen hävettää?

Seison ammattilaulajista koostuvan 11-henkisen kansainvälisen ryhmän edessä ensimmäistä kertaa. On ensimmäinen laulutuntini Kööpenhaminan Complete Vocal Institutessa. Olen jo etukäteen maalannut mieleeni tilanteen, jossa minut vedetään laulutunnin jälkeen sivummalle ja pehmeällä äänellä kerrotaan, miten opiskelijavalinnassa on tainnut tapahtua väärinymmärrys ja minut lähetetään kotiin heikon laulutaitoni vuoksi. Kaiken lisäksi opettajaksi juuri minun tunnilleni saapuu koko instituutin johtohahmo, Catherine Sadolin. Sadolin on lempeä ja loistava pedagogi, mutta minä kikatan koko tunnin hermostuneena kuin teinityttö, enkä saa ohjeista kiinni, kun päässäni pyörii pelkkiä myrkyttäviä ajatuksia: "Kohta minä varmasti paljastun ja minut lähetetään kotiin täältä."  Kun käyn tuota viiden vuoden takaista kokemusta jälkikäteen läpi, rintakehässä tuntuu edelleen se sama puristava tunne. Hengitys meinaa pysähtyä ja tahdon paeta tai piiloutua. Häpeä kietoo syliinsä niin vahvasti, että tunn

Tiesithän, että olet syntynyt laulajaksi?

Hei sinä siellä! Siis sinä, joka luet tätä ja jolla oletettavasti on oma ääni. Tahdoin vain tulla kysymään, että tiesithän, että sinä olet syntynyt laulajaksi? Olen aivan täydellisen kyllästynyt kulttuurissamme jyllääviin ajatusmalleihin, joiden mukaan laulaminen kuuluu vain harvoille ja valituille. Muiden ihmisten tehtävä on vain kuunnella ja ihailla vierestä, kun ammattilaiset taituroivat omalla äänellään. Omaa ääntä vertaillaan jatkuvasti toisiin ääniin, ja unohdetaan kokonaan, että laulaminen voi olla parhaimmillaan upea tapa tuntea yhteyttä toisiin - kommunikoida ja välittää tunteita, joiden ilmaisuun sanat eivät aina riitä. Oletko huomannut, miten pienille lapsille puhutaan automaattisesti lässyttäen? Puheen intonaatio hyppii eri korkeuksilla kuin automaattisesti, kun suuntaat puheen lapselle - ja lapsi reagoi tällaiseen puheeseen tutkitusti voimakkaammin. Tätä "lässytystä" voidaan perustellusti pitää yhtenä laulamisen muotona; äänihuulet venyvät siinä aivan samaan