Siirry pääsisältöön

Mikä ihmeen Complete Vocal Technique?

Olen kirjoitellut täällä paljon asioita Compelete Vocal Techniquen näkökulmasta, enkä ole oikein osannut avata, mistä tekniikassa oikein on kyse. CVT on suurin syy siihen, miksi itse olen hurahtanut laulamiseen viime vuosina aivan täysin. Se on tekninen ja pedagoginen lähestymistapa, jonka avulla olen löytänyt aivan uusia ulottuvuuksia omaan laulamiseeni ja jonka vuoksi olen alkanut nauttia laulamisesta niin paljon, että tahtoisin vain laulaa ja jakaa CVT:n ilosanomaa kaikille ihmisille 24/7. Tämän vuoksi myös maksan itseni kipeäksi ja matkustan kolmen vuoden ajan 6 kertaa vuodessa Kööpenhaminaan asti oppimaan lisää CVT:stä.
Mistä siis on kyse?

CVT, eli Complete Vocal Technique, on tanskalaisen Cathrine Sadolinin kehittämä työkalu äänenkäytön opettamiseen ja oppimiseen. Cathrine on aivan uskomattoman inspiroiva ja upea nainen, joten CVT:n yhteydessä on pakko kirjoittaa hänestä muutama sana. Cathrinen into laulutekniikan ymmärtämiseen alkoi, kun hänellä todettiin nuorena astma, eikä hän voinut käyttää ääntänsä niinkuin olisi tahtonut. Lauluopettajat eivät osanneet auttaa häntä laulamaan terveellä tekniikalla, vaan Cathrine kärsi jatkuvasti äänen käheytymisestä ja rajallisesta tekniikasta. Sitkeänä ja laulamista rakastavana naisena Cathrine alkoi kuitenkin ratkoa ongelmiaan itse; hän luki lukuisia kirjoja äänenkäytöstä ja anatomiasta etsien konkreettista apua siihen, miten tervettä äänenkäyttöä voisi opetella.

CVT on Cathrinen elämäntyö; hän aloitti tutkimuksen 1980-luvulla ja jatkaa sitä edelleen Kööpenhaminassa perustamassaan Complete Vocal Institutessa. Tekniikka kehittyy jatkuvasti ja tällä hetkellä Köpiksen instituutti on Euroopan suurin laulukoulu ammattilaulajille ja puoliammattilaisille. Cathrine on tehnyt yhteistyötä ympäri maailmaa elävien äänenkäytön tutkijoiden kanssa ja pyrkinyt löytämään tarkkoja anatomisia selityksiä sille, miten ihmisääni toimii.

csadolin.jpg
Cathrine Sadolin 

CVT:ssä äänenkäytön tavat jaetaan viiteen eri moodiin, joilla jokaisella on omat "sääntönsä". Näitä sääntöjä ja työkaluja noudattamalla jokaisen on helppo löytää äänestään eri ulottuvuuksia ja oppia laulamaan kaikilla mahdollisilla soundeilla, joita ihmisääni voi tuottaa. Moodit jakautuvat metallisiin, puolimetallisiin ja ei-metallisiin moodeihin. Metalliset moodit ovat luonteeltaan erittäin voimakkaita, kun taas ei-metalliset moodit ovat pehmeämpiä ja herkempiä ja hieman ohuempia soundiltaan. Jokainen ihminen voi oppia käyttämään ääntään näillä kaikilla tavoilla. Moodien lisäksi voidaan leikkiä erilaisilla äänenväreillä ja efekteillä, joilla saadaan vielä lisää ilmaisuvoimaa ja monipuolisuutta omaan äänenkäyttöön.

Rakastan CVT:ssä sitä, ettei laulajalle anneta mitään tiettyä ohjetta, millä tavalla hänen tulisi opetella laulamaan. Pidän itse hyvinkin monenlaisista laulajista ja arvostan laulajissa erityisesti sitä, kun joku on löytänyt oman soundinsa ja oman tyylinsä ilmaista itseään laulaen  - tietysti terveellä ja monipuolisella tekniikalla. Tekniikka on CVT-pedagogiikan mukaan vain väline oman ilmaisun löytämiseen, eikä ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa laulaa. CVT asettaa jokaiselle laulajalle vastuun omasta kehittymisestä ja oman ilmaisutavan etsimisestä, toki niin, että opettaja kulkee vierellä tarjoten vaihtoehtoja, tukea, kannustusta, tietoa ja teknisiä neuvoja. CVT-tunneilla opetetaan paitsi tekniikkaa, myös tulkintaa ja oman ilmaisun kehittämistä. Tekniikka sopii kaikkiin eri genreihin ja tunneilla voidaan käydä myös analysoiden läpi eri genrejen tyylipiirteitä ja soundi-ihanteita.

Minulle CVT on ollut äärimmäisen voimauttava näkökulma, jonka kautta olen oppinut valtavasti paitsi laulamisesta, myös itsestäni. Oman ilmaisun kehittäminen itsenäisesti, omaa intuitiota ja omaa makua seuraten, ei missään nimessä ole helpoin tapa opetella laulamaan - mutta nähtyäni oman kehitykseni laulajana sekä sen, millaisia artisteja CVT:n avulla syntyy, olen ollut todella kiitollinen siitä, että löysin tieni tämän metodin pariin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko laulutaidottomilla toivoa?

Laulutaidoton. Toivoton tapaus. Sävelkorvaton. Kauhean kuuloinen. Lahjaton. Varis. Tällaisin termein monet oppilaani ovat kuvailleet itseään ennen osallistumistaan ensimmäiselle laulutunnille tai -kurssille. (Pisteet rohkeudesta jokaiselle, joka on ylittänyt tuon kynnyksen ja tullut kumoamaan omia käsityksiään kanssani!) Myytti laulutaidosta synnynnäisenä lahjana elää kulttuurissamme sitkeästi, vaikka minä ja moni muu musiikkipedagogi yritämme innokkaasti kitkeä tätä käsitystä pois. Myytillä on pitkät juuret ja se ulottuu aikaan, jolloin laulupedagogiikka oli hyvin heikkoa ja tietoa ihmisäänen mekanismeista ei juuri ollut saatavilla. Aikaan, jolloin lapset työnnettiin laulamaan yksin luokan edessä, juuri siinä herkimmässä ikävaiheessa, jossa ääni kävi läpi suuria muutoksia. Mitään kunnollista opetusta laulamiseen ei tietysti tarjottu, mutta eteen lätkäistiin tuomio: sinun laulutaitosi on viisi, kaverin yhdeksän.  Moni laulukokeen lapsena läpikäynyt uskoo vielä vanhoillakin päi...

Mitä tahtoisin jokaisen teinin tietävän

Olen jäämässä ensi vuodeksi virkavapaalle yläkoulun opettajan työstäni. Tunnelmat ovat samaan aikaan onnelliset, haikeat, surulliset, kiitolliset, innostuneet, odottavaiset ja jännittyneet. Ennen kaikkea ajattelen oppilaitani jatkuvasti. Käyn läpi hyviä muistoja ja sätin itseäni aamuöisin niistä hetkistä, kun en ole osannut huomioida kaikkia tarpeeksi. Koen oloni riittämättömäksi, koska en ole ehtinyt sanoa kaikille taakse jääville oppilaille kunnollisia hyvästejä. En tiedä, miten saisin kaikille vanhoille oppilailleni kerrottua, miten paljon heistä pidän ja välitän ja miten upeita tyyppejä he ovat. Tässä siis julkinen viesti, jonka tahtoisin välittää tiedoksi kaikille Suomen teineille: Olet ihana. Ihan sama, miten hukassa olet itsesi kanssa / millaisia tunnekuohuja koet / miltä näytät tai missä asioissa olet hyvä tai huono. Olet ihana, koska me kaikki ihmiset olemme pohjimmiltamme ihania. Uskalla olla auki. Teini-ikä on kaikissa tunnekuohuissaan ja kasvukivuissaan vaikea ikä...

Heihei vanha työ, tervetuloa vapaus!

Hei tyypit! Blogissani on ollut viime aikoina aika hiljaista, mutta pääni sisällä on ollut sellaista aaltoilua, että on ollut vaikea pukea tapahtumia sanoiksi ja tiivistää omia ajatuksia. Tiedättekö sen tunteen, kun asiat ovat vähän liian lähellä, että niistä saisi puhuttua kokonaisia lauseita? Joskus pitää antaa tilaa vain olla ja elää - ja sitten tilanteen rauhoittuessa analysoida ja purkaa, että mitäs ihmettä. Kuten otsikostakin käy ilmi, olen hiljattain irtisanoutunut vakityöpaikastani. Irtisanoutumista edelsi virkavapaalle siirtyminen vuodeksi; pieni mietintätauko ja omien siipien kokeilu yrittäjänä osoittautuivat niin hyväksi tieksi, että tässä ollaan: vapaana yrittäjänä ilman tuttua ja turvallista kuukausipalkkaa ja kunnan tarjoamia etuuksia. Ehdin toimia yläkoulun musiikin, ilmaisutaidon ja elämänkatsomustiedon opettajana 5 vuotta aivan ihanassa koulussa. Musiikkiluokat, tosi fiksut ja kivat oppilaat, huikea työyhteisö ja empaattinen esimies tarjosivat työntekoon aivan hu...