Siirry pääsisältöön

Kiitollisuuspäivä

Heräsin tänään hymyillen. Keitin kahvit, laitoin valmiscroissantit uuniin ja katselin ikkunasta, kun reippaat tuulipukuihmiset kävelivät ulkona. Mietin, että pyhitän tämän itsenäisyyspäivän kiitollisuudelle. En katso Tuntematonta tai linnanjuhlia, en pukeudu hienosti, en käy hautausmaalla tai kuuntele Finlandiaa, vaan keskityn tuntemaan kiitollisuutta kaikesta siitä hyvästä, mitä saan nähdä ja kokea.

Kun kerroin viikonloppuna Kööpenhaminassa eri puolilta Eurooppaa tuleville ystävilleni, että tiistaina on Suomen itsenäisyyspäivä, sain innostuneen hymyn ja liudan kysymyksiä, miten itsenäisyypäivää Suomessa juhlitaan. Mietin hetken linnanjuhlia, TV:n ääressä istuvia ihmisiä, mielenosoituksia, pateettista musiikkia, Suomen lippua ja vaakunaa (joita on viime vuosina käytetty aivan liian usein vihan ja suvaitsemattomuuden symboleina), iltapukuja, vakavia kasvoja, keskusteluohjelmia, sotia, hautausmaita, synkistelyä... - ja niin edelleen, kyllä te tiedätte. Kaikkea sitä Suomi-kuvaa, joka ei kosketa minua henkilökohtaisesti ja joka ei herätä minussa iloa ja kiitollisuutta.

Ja sitten vastasin, miten itse aion päivän viettää.

Tänään päällimmäinen tunteeni on kiitollisuus. Aion viettää päiväni oman kodin rauhassa, nauttien kaikesta siitä hyvästä, mitä elämäni Suomessa on.

img_20161006_113306.jpg

Joten kiitos:

...ihanasta kodista

...rakkaista ihmisistä

...mahdollisuudesta ilmaista ja toteuttaa itseäni vapaasti

...taloudellisesta turvasta

...kauneudesta joka puolella (katso vaikka ulos ikkunasta tänään!)

...rakkaudesta

...siitä, että saan olla juuri sellainen kuin olen ja ihmiset ympärilläni hyväksyvät minut

...omasta ajasta ja tilasta

...mahdollisuudesta matkustaa

...hyvistä kirjoista, elokuvista, musiikista, taiteesta

...yltäkylläisyydestä, jossa me kaikki saamme elää: puhtaista ja ehjistä vaatteista (joita on enemmän kuin kukaan oikeasti tarvitsisi), hyvästä ruuasta, taiteesta, musiikista, ilmaisun vapaudesta, lämpimistä kodeista, toimivasta liikenteestä, kauniista esineistä, soittimista, huonekaluista, pehmeistä sängyistä, kirjoista, levyistä, kameroista, tietokoneista, toimivasta internetistä, villasukista, talvikengistä, ilmaisesta koulutuksesta, yhteiskunnan tukijärjestelmästä, terveydenhuollosta, apteekeista, kuntosaleista, hymyilevistä joogaohjaajista, saunasta, lämpimistä suihkuista, kahviloista, ravintoloista, taidemuseoista, konserttisaleista, keskustelutilaisuuksista, sosiaalisesta mediasta, sanomalehdistä, sananvapaudesta, luomutuotannosta, raitiovaunuista, junista, joukkoliikenteestä, metsäpoluista, ammattiliitoista, bloggaajista, siivoojista, arkkitehdeistä, kampaajista, poliitikoista, aktivisteista, kaikista meidän hyvinvointimme eteen ponnistelevista ihmisistä, takkatulesta, lautalattioista, huonekasveista, rakkaudesta...

img_20160802_212439-1.jpg


Suomi, olet ollut minulle niin hyvä, että tänään viet minulta jalat alta. On asioita, joita tahtoisin myös korjata, mutta tänään olen päättänyt keskittyä kiittämään. Kiitos, kun saan asua täällä, tuntea olevani turvassa, ilmaista itseäni ja tehdä asioita, jotka tekevät minusta onnellisen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko laulutaidottomilla toivoa?

Laulutaidoton. Toivoton tapaus. Sävelkorvaton. Kauhean kuuloinen. Lahjaton. Varis. Tällaisin termein monet oppilaani ovat kuvailleet itseään ennen osallistumistaan ensimmäiselle laulutunnille tai -kurssille. (Pisteet rohkeudesta jokaiselle, joka on ylittänyt tuon kynnyksen ja tullut kumoamaan omia käsityksiään kanssani!) Myytti laulutaidosta synnynnäisenä lahjana elää kulttuurissamme sitkeästi, vaikka minä ja moni muu musiikkipedagogi yritämme innokkaasti kitkeä tätä käsitystä pois. Myytillä on pitkät juuret ja se ulottuu aikaan, jolloin laulupedagogiikka oli hyvin heikkoa ja tietoa ihmisäänen mekanismeista ei juuri ollut saatavilla. Aikaan, jolloin lapset työnnettiin laulamaan yksin luokan edessä, juuri siinä herkimmässä ikävaiheessa, jossa ääni kävi läpi suuria muutoksia. Mitään kunnollista opetusta laulamiseen ei tietysti tarjottu, mutta eteen lätkäistiin tuomio: sinun laulutaitosi on viisi, kaverin yhdeksän.  Moni laulukokeen lapsena läpikäynyt uskoo vielä vanhoillakin päi...

Mitä tahtoisin jokaisen teinin tietävän

Olen jäämässä ensi vuodeksi virkavapaalle yläkoulun opettajan työstäni. Tunnelmat ovat samaan aikaan onnelliset, haikeat, surulliset, kiitolliset, innostuneet, odottavaiset ja jännittyneet. Ennen kaikkea ajattelen oppilaitani jatkuvasti. Käyn läpi hyviä muistoja ja sätin itseäni aamuöisin niistä hetkistä, kun en ole osannut huomioida kaikkia tarpeeksi. Koen oloni riittämättömäksi, koska en ole ehtinyt sanoa kaikille taakse jääville oppilaille kunnollisia hyvästejä. En tiedä, miten saisin kaikille vanhoille oppilailleni kerrottua, miten paljon heistä pidän ja välitän ja miten upeita tyyppejä he ovat. Tässä siis julkinen viesti, jonka tahtoisin välittää tiedoksi kaikille Suomen teineille: Olet ihana. Ihan sama, miten hukassa olet itsesi kanssa / millaisia tunnekuohuja koet / miltä näytät tai missä asioissa olet hyvä tai huono. Olet ihana, koska me kaikki ihmiset olemme pohjimmiltamme ihania. Uskalla olla auki. Teini-ikä on kaikissa tunnekuohuissaan ja kasvukivuissaan vaikea ikä...

Heihei vanha työ, tervetuloa vapaus!

Hei tyypit! Blogissani on ollut viime aikoina aika hiljaista, mutta pääni sisällä on ollut sellaista aaltoilua, että on ollut vaikea pukea tapahtumia sanoiksi ja tiivistää omia ajatuksia. Tiedättekö sen tunteen, kun asiat ovat vähän liian lähellä, että niistä saisi puhuttua kokonaisia lauseita? Joskus pitää antaa tilaa vain olla ja elää - ja sitten tilanteen rauhoittuessa analysoida ja purkaa, että mitäs ihmettä. Kuten otsikostakin käy ilmi, olen hiljattain irtisanoutunut vakityöpaikastani. Irtisanoutumista edelsi virkavapaalle siirtyminen vuodeksi; pieni mietintätauko ja omien siipien kokeilu yrittäjänä osoittautuivat niin hyväksi tieksi, että tässä ollaan: vapaana yrittäjänä ilman tuttua ja turvallista kuukausipalkkaa ja kunnan tarjoamia etuuksia. Ehdin toimia yläkoulun musiikin, ilmaisutaidon ja elämänkatsomustiedon opettajana 5 vuotta aivan ihanassa koulussa. Musiikkiluokat, tosi fiksut ja kivat oppilaat, huikea työyhteisö ja empaattinen esimies tarjosivat työntekoon aivan hu...